Kahdeksas syyskuuta 1960 syntynyt Aimee Mann on amerikkalainen rocklaulaja, lauluntekijä, kitaristi ja basisti. 80-luvulla hän vaikutti yhtyeessä 'Til Tuesday ja on sen jälkeen julkaissut sooloalbumeita ja toiminut ensisijaisesti sooloartistina. Mann varttui Bon Airissa, Virginiassa ja valmistui Open High Schoolista, Richmondista. Vuonna 1978 hän pääsi Berkleyssä sijainneeseen musiikkikouluun. Opiskelua enemmän kiinnosti kuitenkin bostonilainen punkyhtye The Young Snakes, joka julkaisi vuonna 1983 ep:n Bark Along with The Young Snakes. Samaisena vuotena Mann perusti uutta aaltoa edustaneen yhtyeen 'Til Tuesday yhdessä opiskelutoverinsa ja poikaystävänsä Michael Hausmanin kanssa. Hausman oli myöhemmin Mannin manageri tämän aloitettua soolouransa. Vuonna 1985 'Til Tuesday julkaisi esikoispitkäsoittonsa Voices Carry. Albumin nimikappale oli saanut inspiraationsa Mannin ja Hausmanin suhteen päättymisestä ja se voitti parhaan uuden artistin MTV Music Video Awardin. Vuonna 1986 oli vuorossa Til Tuesdayn kakkosalbumi Welcome Home. Sitä seuraavana vuonna Mann oli mukana kanadalaisen progressiivista hardrockia edustavan Rush-yhtyeen pitkäsoiton Hold Your Fire singlekappaleella Time Stand Still ja myös siitä tehdyllä musiikkivideolla. Vuonna 1988 oli vuorossa Til Tuesdayn viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto Everything's Different Now. Pian sen ilmestymisen jälkeen Mann ilmoitti olevansa huomattavasti tyytyväisempi kyseiseen albumiin, kuin yhtyeensä debyyttiin, sillä uudella pitkäsoitolla ilmaistiin voimakkaammin henkilökohtaisia tunteita. Til Tuesday lopetti toimintansa vuonna 1990 ja Mann aloitti soolouransa. Vuonna 1993 ilmestyi Mannin soolodebyytti Whatever. Se saavutti hyvät arvostelut, mutta jäi suhteellisen vähälle huomiolle. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyneelle kakkosalbumille, Geffen Recordsin kautta julkaistulle pitkäsoitolle I'm with Stupid kävi esikoisen tavoin; kriitikot ylistivät, mutta suuri yleisö jätti suuremmitta huomioitta.
Vuonna 1999 Mann levytti materiaalia Paul Thomas Andersonin elokuvan Magnolia soundtrackille. Sen kappaleista Save Me pääsi ehdokkaaksi sekä Grammyn että Academy Awardin saajaksi. Mann neuvotteli irti sopimuksestaan Geffen Recordsin kanssa ja perusti oman levy-yhtiönsä nimeltä Superego Records. Vuonna 2000 ilmestyi pitkäsoitto Bachelor n:o 2, joka sisälsi kappaleita niin Magnolian soundtrackilta kuin myös aivan uutta tuotantoa. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli albumi Lost in Space ja vuonna 2003 kyseisestä pitkäsoitosta julkaistu special edition. Sen kakkoslevy sisälsi kuusi livebiisiä, sinkkujen b-puolia ja kaksi ennenjulkaisematonta kappaletta. Vuonna 2004 Mann julkaisi Live at St. Ann's Warehousen, joka ilmestyi sekä cd, että dvd-formaatissa. Se oli taltioitu Brooklynissa, New Yorkissa soitetuista konserteista. Seuraavana vuonna ilmestyi The Forgotten Arm. Kyseessä oli konseptialbumi, joka sijoittui 70-luvun Virginia State Fairiin ja kertoi rakastavaisista, jotka valitsivat lopulta omat tiensä. Joe Henryn tuottama albumi äänitettiin pääosin livenä ja seuraavana vuonna se vastaanotti Grammyn parhaasta kansitaiteesta. Vuonna 2006 ilmestynyt joululevy One More Drifter in the Snow sisälsi sekä originaaleja että covereita. Vuonna 2008 ilmestynyt pitkäsoitto Fucking Smilers oli kaupallinen menestys; se sijoittui Billboardin listalla sijalle 32. ja itsenäisellä albumilistalla aina sijalle kaksi. Vuonna 2012 oli vuorossa pitkäsoitto Charmer, joka sisältää muun muassa dueton The Shins -yhtyeen James Mercerin kanssa. Helmikuussa 2013 Mann aloitti musiikillisen yhteistyön Ted Leon kanssa ja seuraavan vuoden huhtikuussa parivaljakon yhteinen yhtye The Both julkaisi esikoispitkäsoittonsa.
Vuonna 2017 ilmestyi Mannin yhdeksäs sooloalbumi Mental Illness, joka voitti vuoden parhaan folkalbumin Grammyn. Viides marraskuuta 2021 julkaistiin hänen toistaiseksi tuorein pitkäsoittonsa Queens of the Summer Hotel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti