The Faces:Long Player
Brittiyhtyeiden aateliin lukeutuvan Small Facesin hajottua
ja laulaja/kitaristi Steve Marriottin perustettua Humble Pie-yhtyeen Peter
Framptonin kanssa basisti Ronnie Lane, kosketinsoittaja Ian McLagan ja 16. syyskuuta 67 vuotta täyttävä rumpali
Kenny Jones jatkoivat musiikin tekemistä ja lyöttäytyivät yhteen Jeff Beck
Groupissa vaikuttaneiden solisti Rod Stewartin ja kitaristi Ronnie Woodin
kanssa. Jo Faces-yhtyeen debyytillä, vuonna 1970 ilmestyneellä pitkäsoitolla
First Step oli hetkensä, kuten mainiosti svengaava Three Button Hand Me Down, sielukkuutta
huokuva Flying ja tyylitajuisesti revittelevä Around the Plynth, mutta vasta
seuraavana vuonna ilmestynyt Long Player oli ensimmäinen todellinen näyttö
yhtyeen kyvyistä. Pitkäsoiton tunnetuimpaan ja miltei myös laadukkaimpaan
antiin lukeutuvat Stewartin ja McLaganin yhteistyötä oleva rivakka, erinomaisen
kulkevan riffin varaan rakennettu avaus Bad n’ Ruin, Stewartin, Lanen ja Woodin
upea, Stewartin sielukkaan tulkinnan kruunaama balladikaunokki Sweet Lady Mary
sekä samaisen kolmikon työstämä, tunnettuudessaan lähestulkoon pienestä hitistä
käynyt Had Me A Real Good Time.
Wingsin Maybe I’m Amazed versioituu varsin tyylitajuisesti
ja tällä kertaa livenä Facesin käsittelyssä. Lane vastaa yksin kahdesta
mainiosta kappaleesta. Tell Everyone on verevä slovari ja Richmond
akustisvoittoinen pikkuhelmi, jolla Lane huolehti myös leadvokaaleista.
Tyylillisesti se muistuttaa jo Lanen Facesiä seurannutta yhtyettä Slim Chance.
Lanen ja Woodin On the Beach edustaa onnistuneesti svengaavaa,
tarkoituksellisen haparoivaa, mutta silti koossa pysyvää kitararockia. Big Bill
Broonzyn käsialaa olevasta I Feel So Goodista tarjolla on lähemmäs
yhdeksänminuuttinen, esimerkillisesti rullaava näkemys, jossa sooloilemaan
pääsee kitaraosaston lisäksi myös McLagan. Pitkäsoiton päättää vajaa
kaksiminuuttinen traditionaali Jerusalem, jonka sovituksesta vastasi Wood.
Pitkäsoittojen osalta Facesin todellinen mestariteos oli vielä vuoden 1971
puolella ilmestyä ehtinyt A Nod’s As Good As A Wink, jonka huippuhetkiin
lukeutuvat esimerkiksi Miss Judy’s Farm sekä myös singlenä mainiosti menestynyt
Stay with Me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti