Sunnuntain extra:Esipunkin keskeinen vaikuttaja

Detroitissa vuonna 1964 perustettu MC 5 lukeutuu kaikkien aikojen keskeisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin esipunkyhtyeisiin. Yhtyeen energisessä ja hyökkäävässä musisoinnissa oli vaikutteita garagerockista, bluesrockista, hardrockista ja psykedeelisestä rockista. Myös sen vaikutus vajaat kymmenen vuotta myöhemmin lopullisen läpimurtonsa tehneeseen punkrockiin oli  keskeinen. Yhtyeen legendaarisen kokoonpanon muodostivat solisti Rob Tyner (12.joulukuuta 1944–17. syyskuuta 1991), kitaristit Wayne Kramer ja Fred ”Sonic” Smith (14. syyskuuta 1949-4. marraskuuta 1994) rumpali Dennis Thompson ja basisti Michael Davis (5. kesäkuuta 1943–17. helmikuuta 2012.) Yhtyeen nimi MC5 oli lyhennys sanoista Motor City Five. Motor City viittasi yhtyeen kotikaupunkiin ja Five paitsi yhtyeen jäsenten lukumäärään, myös brittiyhtye Dave Clark Fiveen. Ensisinglenään yhtye coveroi vuonna 1967 Van Morrisonin luotsaaman Them-yhtyeen kappaleen I Can Only Give You Everything kääntöpuolellaan omaa tuotantoa edustanut One of the Guys. Toinen pikkulevy, joka julkaistiin alkuvuodesta 1968, sisälsi originaalit Borderline ja Looking at You. MC 5 saavutti kotikonnuillaan mainetta raa’oilla ja energisillä live-esiintymisillään ja lähti samaisen vuoden kesällä kiertueelle Yhdysvaltojen itärannikolle lämmitellen muun muassa Big Brother & The Holding Companya. Vasemmistosiipeä edustanut, Valkoisten pantterien johtohahmoihin kuulunut John Sinclair otti MC5:n siipiensä suojaan. Muun muassa Chicagossa yhtye konsertoi samana vuonna Vietnamin sodan vastaisessa protestissa. Vaikka poliisi keskeytti konsertin, Wayne Kramerin mukaan MC5:n esiintyminen kesti huikeat kahdeksan tuntia.

MC5:n esikoisalbumi Kick Out the Jams äänitettiin livenä Detroitin Grande Ball Roomissa lokakuun lopussa 1968. Seuraavan vuoden alussa julkaistusta pitkäsoitosta muodostui eräs kyseisen vuosikymmenen raaimmista ja hyökkäävimmistä rocklevytyksistä. Sen tunnetuinta antia edustavat originaaliasussaan Motherfuckers-huudon sisältänyt raivoisa nimikappale, Wayne Kramerin laulama ja Suomessa Pelle Miljoona & 1980:n coveroima Ramblin’ Rose sekä jopa free jazz-vaikutteita omannut päätöskappale Starship.  Albumi nousi aina top 30-listalle, vaikka nimikappaleen provosoivan kielenkäytön vuoksi useat jälleenmyyjät, kuten detroitilaisen äänilevybisneksen vähittäiskauppaa hallinnut Hudsonsin tavaratalo, kieltäytyivät ottamasta pitkäsoittoa myyntiin. Yhtye kosti laittamalla paikallislehteen levynsä mainoksen, jota koristi Fuck Hudsons!-teksti. Sen seurauksena Hudsons ei poistanut myynnistä ainoastaan MC5:n levyjä, vaan myös muut Elektran julkaisut. MC5 saikin potkut Elektralta, mutta solmi uuden sopimuksen Atlanticin kanssa. Yhtyeen kakkospitkäsoitto Back in the USA:n tuottajana oli Rolling Stonen toimittajana kunnostautunut Jon Landau. Soundillisesti albumi oli selkeästi edeltäjäänsä kevyempi, mutta kappalemateriaaliltaan se edusti varsin vahvaa työtä ja sisälsi sellaisia kiistattomia kitararockin voimannäyttöjä kuin Teenage Lust, uusi, entistä ehompi näkemys Looking at Yousta, High School, The American Ruse sekä Sonic Smithin laulama Shakin’ Street. Albumin nimikappale on Chuck Berryn laulukirjasta ja heti pitkäsoiton avaukseksi MC 5 päivitti Little Richardin Tutti Frutin esimerkillisesti vuoteen 1970.

MC5:n kolmas ja samalla viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto, vuonna 1971 ilmestynyt High Time edusti debyytin tavoin jälleen kokeellisempaa tyyliä. Albumin huippuhetkiin lukeutuivat esimerkiksi avausraita, raivoisa Sister Ann, äärimmäisen tehokasta kitararockia edustanut Over and Over sekä riipaiseva balladi Miss X. Laadukkuudestaan huolimatta MC 5:n myöhäisemmät pitkäsoitot eivät osoittautuneet myyntimenestyksiksi. Uransa loppuvaiheessa vuoden 1972 puolella yhtye teki kiertueen Euroopassa ja konsertoi originaalikokoonpanollaan vuoden 1972 Ruisrockissa jättäen lähtemättömän vaikutuksen moneen kotimaiseen rockin tekijään. MC5:n ura päättyi kotiareenalle Detroitin Grande Ball Roomiin 31. joulukuuta 1972. MC 5:n jälkeen aktiivisimmin musiikkiuraansa jatkoivat Sonic Rendezvous Bandin perustanut ja punkprinsessa Patti Smithin kanssa avioitunut Sonic Smith sekä useita sooloalbumeita julkaissut Wayne Kramer. 2000-luvun alussa jäljelle jääneet yhtyeen jäsenet Kramer, Thompson ja Davis elvyttivät MC5:n uudelleen. MC5/DKT konsertoi Joensuun Ilosaarirockissa  2005. Yhtyeen henkiin jääneistä jäsenistä Michael Davis edesmeni 17. helmikuuta 2012, Wayne Kramer toinen helmikuuta 2024 ja viimeinen henkiin jäänyt jäsen Dennis Thompson yhdeksäs toukokuuta 2024.