Kitararockia esimerkiksi Motörheadin ja Peer Güntin hengessä tarjoavan ja vuonna 2021 perustetun Ängry Gentlemen -yhtyeen solisti/basisti Tuomas saapui haastatteluun Johnnyn kadulle.
Lyhyt Ängry Gentlemen-historia yhtyeen perustamisesta eteenpäin? Originaalin lineupin muototuminen?
-Ajatus Ängryjen perustamisesta iski koronakurimuksessa 2021. Itselle tuli mieleen, että olisi hauska perustaa bändi mitä haluaisi itse mennä katsomaan. Trio- pohjalta ja tiukalla tatsilla oleva raskasta rockia soittava trio. Olen aina diggaillut Peer Günttiä ja Motörheadiä ja sitä tiukkaa soittoa, mitä molemmat bändit ovat myös livenä. Güntti on nähty lukemattomia kertoja livenä ja Motörheadkin kerran.
Itse päätin ottaa basso/laulutontin haltuun, vaikka kummastakaan ei juurikaan ollut aiempaa kokemusta. Soittajia rupesin sitten haalimaan ja muutaman kanssa käytiinkin testailemassa. Lopullinen line-up syntyi puolivahingossa, kun siskonmieheni Mikko ilmoitti kiinnostuksesta ja edellinen kitaristi oli kadonnut tekemään “omaa äänitaideteostaan”. Mikon kanssa ruvettiin sitten meikäläisen makuuhuoneessa testailemaan ja riffittelemään ensimmäisiä omia biisejä. Kun saatiin parit “demot” kasaan, pistettiin rumpali hakuun. Rumpaliksi valikoitui Matti- niminen kaveri ja muutamat treenit saatiin Korson treeniksellä soitettua. Valitettavasti Matin ajan veivät muut velvoitteet ja taas oltiin ilman rumpalia. Tuttavapiiristä löytyi sitten Veli joka olikin kannuissa jonkun aikaa.
Ekat keikat ja Why so serious?-EP soitettiin tuolla kokoonpanolla, mutta Velin reissuduuni hankaloitti tekemistä ja Veli joutui jättäytymään pois kokoonpanosta. Tämän jälkeen kävi testisoitossa muutama ehdokas ja lopuksi Juha kiinnitettiin rumpuihin keväällä -22.
Kuinka biisinne syntyvät ja onko lyriikoistanne löydettävissä vakavampia teemoja?
-Aihepiirit biiseissä pyörii luonnollisesti hauskanpidon, bensankäryn ja täysillä elämisen ympärillä. Biisien teko lähtee yleensä mulla jostain tosielämän tapahtumasta tai hyvästä riimistä tms. Monesti biisin kuulee päässään ja sitten vaan äkkiä paperille, ettei unohdu.
Hirveän vakavia tekstejä tuskin tulee Ängryille tehtyä, poikkeuksena ehkä “Break me”- biisi. Sen sanoma on pähkinänkuoressa se, että kenenkään ei tarvitse ottaa paskaa vastaan keneltäkään ja huonoista ihmissuhteista voi sekä pitää hankkiutua eroon. Pääsääntöisesti teen sanat ja sitten Mikon kanssa rakennellaan joku riffiajatus ja sen jälkeen Juhan kanssa viimeistellään koko paketti Ängryille sopivaksi poljennoksi.
Ensimmäinen levyjulkaisunne oli lokakuussa 2021 ilmestynyt ep Why So Serious?
-Joo, Why so serious? Vedettiin kasaan aika raivolla, että saatiin jotain millä pääsee myymän bändiä keikalle. Livesoitto on ollut aina Ängryjen perustamisen perimmäinen tarkoitus. Biisit tuli kasaan aika vauhdilla ja aika suoralla paahdolla kulkevat. Edelleen keikkasetissä on tuon tuotoksen biiseistä Break me ja One shot of whiskey. Hyviä keikkajyriä molemmat!
Nauhoitukset tehtiin Tattarisuon treenikämpällä yhden viikonlopun aikana Kunnaksen Karin jeesaamana ja sitten vaan suoratoistopalveluihin julkiseksi.
Lineupissanne on tapahtunut yksi miehistön- tarkemmin sanottuna rumpalin vaihdos?
-Joo, rumpaleita on itseasiassa ollut parikin kappaletta ennen Juhaa. Mutta kokoonpano on vakiintunut ja homma toimii hyvin. Line-up tällä hetkellä:
Tuomas Patanen Laulu/Basso
Mikko Henriksson Kitara
Juha Virolainen Rummut
Seuraava ep Fast and Loud oli vuorossa maaliskuussa 2023?
-Fast and Loud! tehtiin sitten seuraavaksi ja sehän kulkee jossain määrin moottoripää osastolla Need for speed ja 200mph biisien osalta. Lisäksi löytyy vanha blues tarina pirun kanssa tehdystä sopparista ja Another, mikä taas avaa kuulijalle näkymää keikkaelämän ihanuuksiin ja pakettiautossa istuttuihin kilometreihin… Need for speediin idea lähti kun katselin Man saaren kuuluisia moottoripyörä kisoja, missä jätkillä on pallit terästä kun ajetaan katuradalla todella kovaa. 200mph on sitten taas ammennettu omista kiihdytyskilpailukokemuksista.
Nauhoitukset tehtiin Keravalle muutetulla treenikämpällä ja Juha veteli rummut himassa narulle. Kurkelan Jukka hoiti miksaukset ja sitten taas julkaisuun ja lisää keikkaa bändille.
Tuoreimmat biisijulkaisunne Lawbreaker ja Red Tight Skirt ovat nyt loppukesältä. Taustaa mainituille kappaleille. Kuinka runsaasti uutta biisimateriaalia on tällä hetkellä olemassa ja olisiko seuraavaksi jossakin vaiheessa luvassa debyyttipitkäsoiton julkaiseminen?
-Joulukuussa -23 pakkauduttiin Järvenpään rajalla sijaitsevaan Lammaskallion studioon ja hanoihin tuli Juho Salaterä. Ajatus oli, että tehdään nyt sitten pari niin kovaa lekaa mihin pystytään ja hoidetaan mahdollisimman ammattimainen tuotanto näille sinkuille, että ei jää ainakaan siitä kiinni. Juhon kanssa oli hyvä tehdä nauhoituksia, kun ei tarvinnut itse keskittyä muuhun kuin soittamiseen.
Red tight skirt on meidän mittapuun mukaan rakkauslaulu. Biisi kertoo siitä hetkestä kun näet jotain niin kaunista, että kroppa halvaantuu ja mieli lähtee laukalle. Toki sitten todellisuus iskee märällä nahkahanskalla naamaan ja palauttaa jalat maan pinnalle. Jokainen lienee jossain kohtaa elämäänsä kohdannut vastaavat fiilikset, niin sitä voi sitten kertosäkeen mukana huutaa keikoilla!
Lawbreaker on sitten semmoinen junttabluesrock- biisi, mikä nitoo kolme erilaista tarinaa saman aihepiirin alle. Laittomasta katukaahailusta pankkiryöstön kautta mafiapomon muistelmiin ja kaikkia yhdistää lain väärällä puolella oleminen. Sopivan raskas poljento alle, niin sillä reseptillä tuo syntyi.
Studiossa päätettiin, että kaikki ylimääräinen kikkailu pois ja biisien pitää kuulostaa siltä miltä tämä bändi kuulostaa myös livenä. Ei nauhoitettu ylimääräisiä rytmikitaroita, kun niitä ei livenäkään ole. Muutamat tuplaukset tehtiin soundin tukevoittamiseksi ja lauluihin, mutta muuten hyvin suoraviivaisesti vedetty livenä purkkiin. Julkaisukanavaksi löytyi Inverse Records, mikä huolehti näiden sinkkujen jakelusta ja promootiosta.
Tällä hetkellä on teossa uutta musaa ja kyllähän meillä bändinä on suunnitelmissa pitkäsoiton teko. Se onko se tänä päivänä järkevää on toinen juttu, mutta bändille se olisi hyvä virstanpylväs. Aihioita on ihan kivasti olemassa ja nyt sitten keikkailun ohessa koitetaan tehdä ahioista ihan oikeita biisejä. Katsotaan missä kohtaa sitten mennään studioon ja pistetään hommaa narulle.
Ängry Gentlemenin suunnitelmat keikkailun ym. osalta? Onko urallanne ollut tähän mennessä keskeisiä lämppäyskeikkoja?
-Keikkaa on saatu tehtyä kohtuullisen mukavasti. Enemmänkin saisi olla, mutta välillä tuntuu keikkamyynti melko haastavalta. Lisähartioita kaivattaisiin keikkamyyntiin, esimerkiksi sopivilla kontakteilla olevan ohjelmatoimiston tai keikkamyyjän kanssa. Kotimaassa on Uudenmaan alueella soitettu useita keikkoja ja Baltiassa on käyty yksi reissu Petrolbreathin kanssa. Kyseisen orkesterin kanssa on tehty muitakin yhteiskeikkoja. Tuntuu helpommalta myydä pari bändiä aina kerralla keikalle, yksittäisen sijaan.
Ensisijaisesti meillä on bändissä diili, että keikka on keikka ja kaikki mitä pystyy hoidetaan kunnialla maaliin. Eli kannattaa rohkeasti kysyä, on sitten kyseessä tallikeikka, tapahtuma tai ihan vaan baarikeikka. Jos vaan aikataulu sopii, niin me lähdetään viemään rokin ilosanomaa kansalle!
Lämppärikeikkoja isommille nimille ei vielä ole päästy tekemään, mielellämme lähdettäisiin vaikka PG:n lämppäriksi. Myös festari ja muut tapahtumat kiinnostavat ja niitä tehdään mielellään.
Olette maininneet keskeisiksi musiikillisiksi esikuviksenne mm. Motörheadin ja Peer Güntin. Millainen historia teillä on mainittujen yhtyeiden musiikkiin? Todensitteko Güntin keikalla useasti jo 80-luvulla? Mitkä ovat Motörheadin kolme parasta levyä ja miksi?
-Molemmat sekä PG ja Motörhead on olleet meikäläisen levylautasella pitkään. Eka kontakti PG:n oli kun faija soitti autotallissa olisko ollu Backseat of the trans am biisiä kun se oli tullut ulos oliko vuosi -86 vai -87? Mulla oli ikää joku 6 tai 7 vuotta ja olin juuri aloittanut rumpujen soiton. Kyllähän se Twist Twistin soitto oli jotain mikä syöpyi takaraivoon. Sen jälkeen onkin sitten tuon suuntaista musaa diggailtu. Ja jos joskus on Motörheadiä kuunnellut, niin ei sitä varmaan tarvitse selittää miksi se on yhtenä esikuvana. Anteeksipyytelemättä, kovaa ja kohti. Varmaan kuulee joitain yhtymäkohtia myös Ängryjen biiseissä.
PG:tä olen käynyt katsomassa useasti kun on osunut lähistölle ja aina tykännyt hyvästä lavameiningistä ja tarkasta soitosta. Motörheadiä oli monesti tarkoitus lähteä katsomaan, mutta aina tuli jotain eteen, mikä esti menemisen. Onneksi pääsin kuitenkin näkemään bändin vikan keikan Helsingissä, ennen kuin Lemmy siirtyi ajasta ikuisuuteen. Itse olen enemmän biisidiggari kuin levyjen, mutta laitetaan nyt jonkunlainen järjestys kun sitä pyydettiin.
Kolmannelle sijalle tulee Ace of Spades, toiseksi Inferno ja ykköspaikan meikäläisen listalla saa Bastards -levy. En mä osaa tuota listaa perustella sen kummemmin. Mulle Bastards edustaa ehkä sitä Motörheadia mistä tykkään eniten. Kaikki noi on hyviä, kuunnelkaa ja tehkää omat johtopäätöksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti