tiistai 16. elokuuta 2022

Torstain terävä:Brittiheavyn klassikon roudarin leppoisat muistelmat

 Steve Newhouse:Roudari Iron Maidenin kyydissä 1978-1984 (Docendo)


Tässä teos, jossa jo otsikko kertoo pääpiirteissään sen sisällön. Steve Newhouse vaikutti brittiheavyn kaikkein suurimmaksi nimeksi kohonneen Iron Maidenin roudarina taukoa lukuun ottamatta yhtyeen alkuvaiheista sen suosion huippukauden alkuun, eli Piece of Mind-kiertueen loppuvaiheisiin saakka. Roudari ei toisin sanoen ole tavanomainen Iron Maiden-biografia, ja juuri mainitusta seikasta muodostuu pitkässä juoksussa teoksen vahvuus. Yhtyeen alkuvaiheet käydään kirjassa läpi melko seikkaperäisesti lukuisten konserttien, ahkeran työnteon  ja anekdoottien avulla. Perustajajäsen Steve Harrisin terävyys ja määrätynlainen ehdottomuus ja kitaristi Dave Murrayn lempeys ovat ne komponentit, jotka alusta alkaen pitivät Maidenin kasassa. Solisti Paul Di' Annoon Newhousen välit olivat kaikkein läheisimmät. Teoksen alkuosan lähes kiinnostavinta antia tarjoavat yhteiskeikat useiden muiden brittiheavyn edustajien, kuten Angel Witchin, Saxonin ja kyllä vain myös Samsonin kanssa. Bruce Dickinsonin lavaesiintyminen teki Harrisiin ja Murrayhin välittömästi vaikutuksen. Maiden soitti myös Trust-yhtyeen kanssa. Sen jäsenistöstä rumpali Nicko McBrain on vaikuttanut Maidenissa vuodesta 1982 eteenpäin. Hänen edeltäjänsä Clive Burrin osuus on Newhousen kirjassa melko keskeinen jo hänen työnkuvansa vuoksi. Hän toimi nimittäin rumpuroudarina. Iron Maidenin esikoisalbumi saavutti brittilistalla neljännen sijan. Yhtye soitti brittiheavyn keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Judas Priestin kakkosbändinä ja lämmitteli myös Kissin Unmasked-kiertuetta. Ensimmäisen Suomen-keikkansa Maiden soitti vuoden 1980 Kuusrockissa. Vuonna 1981 ilmestyneeseen kakkospitkäsoittoonsa Killers ehdittäessä Adrian Smith oli ottanut Dennis Strattonin paikan yhtyeen toisena keppimiehenä. Jätettyään välillä Maidenin rumpuroudarin tehtävät Newhouse työskenteli useiden pienempien yhtyeiden kanssa. Niistä Lonewolf ja Lionheart liittyivät keskeisesti Maideniin, sillä kyseessä olivat yhtyeen jättäneiden solisti Paul Di' Annon ja kitaristi Dennis Strattonin luotsaamat yhtyeet. Newhouse palasi Maidenin roudariksi Piece of Mind-albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella vuonna 1983. Tuossa vaiheessa Maidenista oli tullut jo todella suuri nimi brittiheavyn saralla ja Bruce Dickinson oli debytoinut levyllä yhtyeen solistina vuoden 1982 klassikkoalbumilla Number of the Beast. Silti Dickinsonin vaikutusajasta Maidenissa kerrotaan teoksessa varsin niukasti. Yhtyeen suosion huippukaudelta Newhousen kirjalla ei niin ikään juurikaan ole tarjottavanaan keikka-anekdootteja, mutta joulukuussa 1983 Sveitsin Lausannessa tapahtuneisiin Rock-Pop-ohjelman kuvauksiin osallistuivat Maidenin lisäksi Ozzy Osbourne, Scorpions, Judas Priest, Def Leppard, Michael Schenker Group, Krokus ja Quiet Riot, eli siis varsin edustava kattaus aikakauden heavy- ja hardrockin kermaa. Newhousen teokseen sisältyy paljon mainioita tarinointia ja se on kirjoitettu leppoisaan sävyyn. Itse olisin odottanut  laadukkaalta kirjalta silti vielä  enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti