Lone Star oli Cardiffissa, Walesissa vuonna 1975 perustettu rockyhtye, joka ehti julkaista kaksi CBS Recordsille levyttämäänsä albumia ennen vuoteen 1978 ajoittunutta hajoamistaan. Yhtyeen varhaisen kokoonpanon muodostivat aikaisemmin yhtyeeseen Iona kuuluneet Kenny Driscoll ja Tony Smith, aikaisemmin yhtyeessä Quest bassotellut Ray Jones sekä rumpali Jim Mathews. Varsinainen Lone Star-kokoonpano syntyi alkuvuodesta 1975, jolloin basisti Pete Hurley ja rumpali Dixie Lee ottivat Jonesin ja Mathewsin paikat yhtyeessä. Lisäksi mukaan tulivat kanadalainen kosketinsoittaja Rick Worsnop ja tunnetun walesilaisrockarin Dave Edmundsin serkku Paul "Tonka" Chapman. Vimeksi mainitun varhaisempiin yhtyeisiin olivat lukeutuneet Universe, Skid Row, jossa Chapman oli ottanut Gary Mooren paikan, Kimla Taz sekä keskeisimpänä vuoteen 1974 ajoittunut lyhytaikainen pesti UFO:n riveissä samanaikaisesti Michael Schenkerin kanssa. Lone Star nauhoitti viidestä kappaleesta koostuneen ja nimellä The Acorn Sessions tunnetun demonauhansa lähellä Oxfordia sijainneessa studiossa. Sen kappaleista neljä ilmestyi myöhemmin nauhoitettuina versioina Lone Starin kahdella albumilla. Demo herätti manageri Steve Woodin kiinnostuksen ja pitkäkestoisen taistelun jälkeen Lone Star solmi maailmanlaajuisen levytyssopimuksen CBS Recordsin kanssa. Kenny Driscoll on myöhemmin kuvannut mainittua sopimusta kaikkien aikojen huonoimmaksi levytyssopimukseksi. Alkuvuodesta 1976 Lone Star teki nauhoituksia John Peelin Radio 1 Showta varten ja esikoisalbuminsa yhtye nauhoitti huhtikuussa 1976 Sweet Silence-studioilla Kööpenhaminassa Roy Thomas Bakerin tuottamana. Lone Starin esikoisalbumi saavutti brittilistalla sijan 47. ja sen tiimoilta yhtye teki kiertueen Britanniassa saman levy-yhtiön artisteihin lukeutuneen Ted Nugentin kanssa. Lone Starin toinen Peel-nauhoitussessio ajoittui huhtikuuhun 1976 ja se lähetettiin samaisen vuoden elokuussa samoihin aikoihin yhtyeen esikoisalbumin ilmestymisen kanssa. 23. syyskuuta 1976 Lone Star soitti Lontoon Paris Theatressa Mottin lämmittelijänä. BBC Radio 1 lähetti mainitun konsertin osana In Concert-sarjaansa. Driscoll jätti Lone Starin erimielisyyksiin vedoten vuonna 1977. Hänen paikkansa otti aikaisemmin yhtyeessä Trapper vaikuttanut 20-vuotias John Sloman. Samalla yhtyeen uudeksi manageriksi vaihtui Abe Hoch. Kolmannet nauhoituksensa BBC:lle Lone Star teki helmikuussa 1977 ja ne lähetettiin samaisen vuoden heinäkuussa Alan Freemanin Saturday Showssa. Elokuussa 1977 ilmestynyt ja Gary Lyonsin tuottama albumi Firing All Six menestyi edeltäjäänsä paremmin ja saavutti sijan 36. brittilistalla. 26. elokuuta Lone Star soitti siihen mennessä tärkeimmän konserttinsa Readingin festivaaleilla. 29. syyskuuta yhtye soitti livekeikan BBC:n Sight & Sound-ohjelmassa. Se nauhoitettiin Queen Mary Collegessa Itä-Lontoossa ja toisena esiintyjänä tuolloin oli kanadalaiskitaristi Pat Travers. Sekä BBC In Concert ja Sight & Sound- lähetykset ilmestyivät vuonna 1994 cd-formaatissa nimellä Radio One Live in Concert. Lone Star piti taukoa, sillä Paul Chapmania pyydettiin tuuraamaan Michael Schenkeriä UFO:n riveissä osalla keikoista, jotka yhtye soitti Yhdysvalloissa Rushin kanssa. Chapmanin palattua Lone Starin riveihin yhtye alkoi demottaa uutta materiaalia, mutta levy-yhtiö CBS alkoi punkrockin nousun vuoksi kokea Lone Starin kaltaiset yhtyeet vanhanaikaisiksi. Lone Star lopetti toimintansa loppuvuodesta 1978.
Chapman liittyi uudellen UFO:oon ja oli mukana neljällä yhtyeen albumeista. 80-luvun puolivälissä hän liittyi yhtyeen basistin Pete Wayn uuteen yhtyeeseen Waystediin ja muutti samalla Yhdysvaltoihin. Hän työskenteli Etelä-Floridassa kitaraopettajana ja soitti yhtyeessä Gator Country, johon kuului jäsenistöä originaalista Molly Hatchetistä. Chapman menehtyi yhdeksäs kesäkuuta 2020. Rumpali Dixie Lee konsertoi Wild Horsesin kanssa loppuvuodesta 1978. Seuraavaksi hän vaikutti John Slomanin kanssa lyhytikäisessä yhtyeessä Pulsar. Lee oli lisäksi mukana joillakin Blizzard of Ozzin varhaisilla demoilla. Alkuvuodesta 1983 hän soitti useita konsertteja walesiläisen rockyhtyeen Red Sharksin riveissä. Saman vuoden loppupuolella Lee liittyi walesilaiseen metalliyhtyeeseen Persian Risk. Sloman oli mukana Uriah Heepin vuonna 1980 ilmestyneellä albumilla Conquest. Vuonna 1982 hän perusti yhtyeen John Sloman's Badlands kitaristi John Sykesin kanssa ja vieraili Gary Mooren albumilla Rockin' Every Night-Live in Japan. Sloman aloitti soolouransa 80-luvun puolivälissä. Hän on julkaissut useita pitkäsoittoja, joista mainittakoon vuonna 1989 ilmestynyt ja Todd Rundgrenin tuottama albumi Disappearences Can Be Deceptive. Lone Starista lähdettyään Driscoll johti yhtyettä Hiding Place, jonka 19. joulukuuta 1977 BBC Radio 1:lle tekemä ja viides tammkuuta seuraavana vuonna lähetetty nauhoitus oli yhtyeen ainoa tallenne. Driscollin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat aikaisemmin Kimla Tazissa soittanut kitaristi Tich Gwilym, basisti Dave Dawson, rumpali Rob Allen ja kosketinsoittaja Paul Abrahams. Driscoll, Gwilym ja Allen olivat aikaisemmin Ionassa ja Questissa bassotelleen Ray Jonesin kanssa myös mukana yhtyeessä Tom the Lord. Vaikka Epic Records osoitti kiinnostustaan yhtyeen musiikkia kohtaan, sen ura jäi lyhytkestoiseksi. Lone Starin hajottua Driscoll ja pitkäaikainen ystävä Steve Jones nauhoittivat Rockfield-studioilla albumin ja yrittivät hankkia uuden levytyssopimuksen pyrkimyksessäään onnistumatta. Vuonna 1980 yhtye soitti joitakin keikkoja, joihin lukeutuivat esimerkiksi esiintymiset Keele Universityssä ja Nottingham Boat Clubissa. Steve Jones jätti yhtyeen vuoden 1980 aikana. Gary Moore otti hänen paikkansa joissakin tärkeissä konserteissa ja niiden jälkeen kyseinen nimeä Lone Star käyttänyt yhtye tuli tiensä päähän. Vuonna 1980 Driscoll liittyi Gary Mooren yhtyeeseen ja oli mukana albumilla Live at Marquee. Nykyään hän johtaa clubeissa ja pubeissa esiintyvää Kenny Driscoll Bandia, jonka kokoonpanoon myös Steve Jones joitakin vuosia myöhemmin liittyi. Lone Starin lopetettua toimintansa Tony Smith liittyi Screen Idolsiin ensisijaisesti David Bowien Spiders-yhtyeestä tutun rumpali Mike Woodmanseyn, Hunter-Ronson Bandissa soittaneen basistin Geoff Applebyn, kitaristi Keith "Ched" Cheesemanin sekä solisti Michelle Nieddun kanssa. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta edellä mainittu kolmikko oli aikaisemmin muodostanut trion The Rats. Screen Idolsin ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Premiere ilmestyi vuonna 1979. Nieddun ja Cheesemanin lähdettyä Smithiä kuultiin solistina Screen Idolsin viimeisellä ja vuonna 1980 ilmestyneellä singlellä Routine/Power Supply. Seuraavaksi kitaristi siirtyi Los Angelesiin, missä hän perusti aikaisemmin Tytanissa vaikuttaneen Brit Kal Swanin kanssa pian Lioniksi nimensä vaihtaneen Lyon-nimisen yhtyeen. Smith ei tosin ollut mukana yhtyeen levytyksillä. Seuraavaksi Smith teki musiikkia Red Sharksissa soittaneen kitaristin Rob Millsin sekä Sam Aronsonin kanssa. Smithin nykyinen yhtye on ympäri Walesia keikkaileva The Daggers. Pete Hurley vaikutti 90-luvun ajan rootsrockia edustaneessa walesiläisyhtyeessä The Red Hot Pokers. Vuonna 1999 hänellä oli Slomanin kanssa projekti nimeltä The Beat Poets. Hurley oli mukana vuonna 2001 ilmestyneellä The Red Hot Pokersin albumilla Dancin' Mood. Yhtye soitti usein sekä rockpioneeri Jerry Lee Lewisin että hänen siskonsa Linda Gail Lewisin säestäjänä sekä levyillä että konserteissa. Vuonna 200 yhtye levytti albumin You Win Again Lindan ja irlantilaisen musiikin ikoneihin lukeutuvan Van Morrisonin kanssa. Mainitun seikan seurauksena The Red Hot Pokersista tuli Morrisonin uusi säestysyhtye livekeikoilla. Hurley oli myös basistin vakanssissa Morrisonin vuonna 2002 ilmestyneellä albumilla Down the Road. Studiomuusikkona Hurley onkin ollut varsin kysytty. Rick Worsnop palasi Kanadaan vuonna 1979 ja on luonut uran tietokonesuunnittelijana. Vuonna 2000 Paul Chapman julkaisi Zoom Club-yhtiön kautta Lone Starin kolmannen albumin Riding High. Se oli tuotettu ilman yhtyeen muita jäseniä ja koostui Chapmanin nauhoittamista demoista ja aikaisemmin julkaisemattomasta Lone Starin tuotannosta. Vuonna 2004 BGO Records julkaisi Lone Star ja Firing on All Six-albumit uudelleen 2-for1-sarjassaan. Vuonna 2011 Rock Candy Records jukaisi mainitut albumit yksittäisinä cd:inä. Ne olivat uudelleen remasteroituja ja sisälsivät kumpikin bonuksinaan aikaisemmin julkaisemattomia BBC:lle tehtyjä nauhoituksia sekä livebiisejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti