Tiistain tukeva:Eräs Motownin merkittävimmistä laulajattarista

21. kesäkuuta 1946 syntynyt Brenda Holloway on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, joka levytti 60-luvulla Motown Recordsille. Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa lukeutuvat soulhitit Every Little Bit Hurts, When I'm Gone ja You've Made Me So Very Happy. Holloway osallistui viimeksi mainitun kappaleen sävellystyöhön ja muutamaa vuotta myöhemmin Blood, Sweat and Tears levytti siitä menestyksekkään coverin. Holloway jätti Motown Recordsin 22-vuotiaana neljä vuotta kestäneen uran jälkeen. Hän jätti musiikkibisneksen pitkäksi aikaa, mutta teki paluun 90-luvulla, jolloin hänen edustamansa musiikki oli noussut uuteen suosioon niin kutsutun northern soul -skenen piirissä. Atascaderossa, Kaliforniassa syntynyt Brenda oli vanhin kolmesta lapsesta. Vuoteen 1948 ajoittui muutto Los Angelesin Wattsin alueella, missä sisko Patrice syntyi vuonna 1951. Brenda soitti viulua, huilua ja pianoa ja lauloi kirkon kuorossa. Hän kehitti myös rakkauden klassista musiikkia kohtaan. 14-vuotiaana Brenda työsti jo demoja ja lauloi taustoja Los Angeles-lähtöisille R&B-artisteille. Vuonna 1962 Brenda teki debyyttilevytyksensä Hey Fool. Sen julkaisijana oli pieni Donna -levy-yhtiö. Samana vuonna hän levytti ensimmäisen versionsa Ed Cobbsin balladista Every Little Bit Hurts julkaisijanaan Del-Fi Records. Minasa- ja Snap-yhtiöille hän levytti duettoja Hal Davisin kanssa ja työskenteli monien paikallisten artistien kanssa. Valmistuttuaan Jordan High Schoolista Holloway opiskeli musiikkia Compton Commonity Collegessa. Davis kutsui hänet dj-partyyn, jossa Motownin Berry Gordy oli paikalla. Hän vakuuttui Hollowayn lauluvoimasta ja visuaalisuudesta. Brenda sainattiin Motownille 17-vuotiaana ja hänestä tuli yhtiön ensimmäinen länsirannikon kiinnitys. Hollowaylla olisi ollut mahdollisuus siirtyä Detroitiin, mutta hän jäi Los Angelesiin. Hänen varhaiset Motown-levytyksensä olivat Hal Davisin ja Marc Gordonin tuottamia. Hollowayn ensimmäinen levytys oli Every Little Bit Hurts, jonka hän oli levyttänyt kahta vuotta aikaisemmin sessiomuusikkona työskennellessään. Levytyksessä Holloway oli pettynyt ja haluttuun lopputulokseen päästiin vasta useiden ottojen jälkeen. Every Little Bit Hurts julkaistiin huhtikuussa 1964 kolme kuukautta ennen Hollowayn 18-vuotispäivää ja kappale saavutti Billboardin listalla sijan 13. Holloway pääsi mukaan Motownin Motortown Revuelle ja häntä pidettiin varsin taidokkaana solistina. Myöhemmin vuoden 1964 aikana Holloway oli mukana Dick Clarkin Caravan of Stars -kiertueella, johon myös suosionsa kanssa tuossa vaiheessa kamppaillut The Supremes osallistui. Kiertueen aikana yhtyeen suosio alkoi kasvaa Where Did Our Love Go -kappaleen julkaisun myötä. Motown julkaisi Hollowyn esikoisalbumin Every Little Bit Hurts, jolta poimittu balladi I'll Always Love You saavutti poplistalla sijan 60. Kun Motownin ensimmäinen naisartisti Mary Wells jätti mainitun yhtiön, Brenda sai levytettäväkseen useita hänelle alun perin tarkoitettuja kappaleita. Niihin lukeutui monien Wellsin menestyslevyjen tavoin Smokey Robinsonin kirjoittama When I'm Gone. Tällä kertaa Holloway levytti kappaleen Detroitissa. Se julkaistiin alkuvuodesta 1965 ja saavutti Billboardin R&B-listalla 13:n ja poplistalla 25:n sijan. Seuraavaksi Motown julkaisi Hollowaylta kappaleen Operator, joka oli alun perin kuulunut Wellsin levytysohjelmistoon. Se oli vain kohtuullinen menestys ja Motown kohteli Hollowayta kaltoin. Häntä pidettiin vaikeana ja tempperamenttisena ja imagoaan syytettiin liikaa Tina Turneria muistuttavaksi. Brenda pääsi joka tapauksessa lämmittelyesiintyjäksi Beatlesin Yhdysvaltain-kiertueelle vuonna 1965. Aikaisemmin samana vuonna Mary Wells oli lämmitellyt Fab Fourin Britannian-kiertuetta. Toisin kuin Wellsin ja Jackie DeShannonin tapauksessa, Hollowayn esiintyminen Shea Stadiumilla Beatlesin lämmittelijänä elokuun puolivälissä 1965 nauhoitettiin ja julkaistiin. Alkuvuodesta 1967 julkaistusta Hollowayn singlestä Just Look What You've Done muodostui hänen suurin menestyksensä pariin vuoteen. Poplistalla sen sijoitus oli 69. ja R&B-listalla 21. Myöhemin samaisena vuonna yhtiö julkaisi viimein Hollowayn yhdessä siskonsa Patricen kanssa kirjoittaman singlen You've Made Me So Very Happy. Muuttamalla muutaman nuotin Berry Gordy sai tuottaja Frank Wilsonin kanssa nimensä laulunkirjoituskrediitteihin. R&B-listalla kyseinen single oli sijalla 40. ja tällä kertaa poplistalla yhtä sijaa korkeammalla. Artistin kakkosalbumi The Artistry of Brenda Holloway ilmestyi vuonna 1968. Kesken Smokey Robinsonin kanssa Detroitissa tehtyjen äänitysten Holloway palasi Los Angelesiin. Syy oli artistin tyytymättömyys levy-yhtiöönsä ja managementtiin. 60-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa Holloway levytti Holland Dozier Hollandin levy-yhtiöille Invictusille ja Music Merchantille. Siskonsa Patricen kanssa hän teki 70-luvulla useita nauhoitussessioita Joe Cockerille. Vuonna 1969 Holloway meni naimisiin saarnaaja Albert Davisin kanssa ja pari sai neljä lasta. Vuonna 1980 Birthright Records julkaisi artistilta gospelalbumin Brand New! Pari erosi 80-luvun puolivälissä. Hollowayn levytykset olivat säilyttäneet suosionsa ja niitä oli julkaistu uudelleen cd-formaatissa. Vuonna 1987 artisti teki paluun maallisen musiikin pariin. Hän levytti tuottaja Ian Levinen brittiläiselle Motorcity Recordsille useiden aikaisemmin Motownin talliin kuuluneiden artistien tavoin. Kolme vuotta myöhemmin artistilta julkaistiin albumi All It Takes. Jo vuonna 1989 Holloway oli levyttänyt Jimmy Ruffinin kanssa dueton On the Rebound. Holloway palasi keikkalavoille vuonna 1992 Mary Wellsin kuoleman jälkeen. Hän esiintyi Los Angelesin alueella ja Britanniassa usein Brenton Woodin ja kerran Blood, Sweat and Tearsin kanssa. Vuonna 1999 Volt julkaisi Hollowaylta albumin It's a Woman's World ja samana vuonna artisti vastaanotti Rhythm and Blues Foundationin pioneeri-palkinnon. . Hänen viimeisin pitkäsoittonsa on vuonna 2003 ilmestynyt My Love is Your Love. Vuonna 2005 Holloway esiintyi PBS:n tv-konserttispeciaalissa My Music:Salute to Early Motown. Vuonna 2011 hän levytti dueton Cliff Richardin albumille Soulicious, mutta ei osallistunut sen tiimoilta tehdylle kiertueelle Britanniassa. Hollowayn oma keikkailu jatkui aktiivisesti vuonna 2012.