Torstain terävä:Jazzrockyhtyeen huippusuosittu kakkosalbumi

Blood Sweat and Tears:BS&T

Vuonna 1968 ilmestynyt Blood Sweat and Tearsin nimeä kantanut yhtyeen kakkosalbumi osoittautui huomattavaksi menestykseksi. Se nousi Billboardin listakärkeen seitsemän viikon ajaksi ja sisälsi kolme viiden suosituimman joukkoon päässyttä singlebiisiä. Vuonna 1970 albumi vastaanotti vuoden albumin Grammyn ja yli neljän miljoonan kappaleen myynnillään mainittu pitkäsoitto on ansainnut nelinkertaista platinaa Yhdysvalloissa. Kanadassa BS&T:n kakkoslevy oli listakärjessä neljässä jaksossa kaikkiaan kahdeksan viikkoa RPM:n albumilistalla. Blood Sweat and Tearsin johtohahmona alkuvaiheessa toiminut Al Kooper ja kaksi muuta yhtyeen jäsentä; Randy Brecker ja Jerry Weiss olivat jättäneet yhtyeen sen debyyttialbumin A Child is a Father to the Man julkaisun jälkeen. Bobby Colomby ja Steve Katz etsivät yhtyeelleen uutta solistia ja heidän valintansa kohdistui David Clayton-Thomasiin. Yhtyeen kokoonpanoa laajennettiin samalla kolmella uudella jäsenellä, eli yhtye koostui yhdeksästä muusikosta. Levy-yhtiö Columbia valitsi BS&T:n uuden albumin tuottajaksi James William Guercion, joka työskenteli samaan aikaan myös uuden, niin ikään jazzrockia edustaneen yhtyeen Chicagon kanssa. Blood Sweat and Tearsin kakkosalbumia voi pitää yhtyeen debyyttilevyä poporientoituneempana ja useat pitkäsoiton kappaleista olivat yhtyeen ulkopuolisten tahojen sävellyksiä. Albumi nauhoitettiin New Yorkissa CBS:n studioilla. Siellä käytössä olivat Ampexin rakentamat 16-raiturit, jotka moninkertaistivat päällekkäisäänitysten ja miksausten mahdollisuudet tuolloin yleisesti käytössä olleisiin neliraitureihin ja kasiraitureihin verrattuna. Pitkäsoiton covereista mainittakoon näkemykset Billie Holidayn kappaleesta God Bless the Child, myös hitiksi muodostunut näkemys Laura Nyron käsialaa olevasta kappaleesta And When I Die sekä Traffic-yhtyeen kappaleesta Smiling Phases. Suuria hittejä olivat myös näkemys Brenda Hollowayn kappaleesta You Have Made Me So Very Happy sekä David Clayton-Thomasin käsialaa oleva Spinning Wheel, jonka Kirka versioi nimellä Pitkän tien pää. Albumin huippuhetkiin lukeutuu myös Steve Katzin käsialaa oleva tunnelmapala Sometimes in Winter. Vuonna 2000 ilmestyneellä albumin cd-uudelleenjulkaisulla bonusraitoina ovat Cafe Au Go-Gossa elokuussa 1968 taltioidut näkemykset More and Moresta sekä Smiling Phasesista.