Birminghamilainen The Move on eräs 60-luvun tärkeimmistä brittiyhtyeistä. Se saavutti yhdeksän top 20:een noussutta singleä ja myös yhtyeen ensimmäiset pitkäsoitot olivat varsin laadukkaita. Monien muiden englantilaisyhtyeiden tavoin The Move ei saavuttanut menestystä Yhdysvalloissa. Alkuvaiheessa basisti/laulaja Chris "Ace" Kefford oli yhtyeen johtohahmo. Kitaristi, laulaja ja biisintekijä Roy Wood muodostui kuitenkin nopeasti The Moven keskeisimmäksi jäseneksi. Wood kirjoitti kaikki yhtyeen hittikappaleet ja oli myös vokalistina useilla niistä, vaikkakin Carl Wayne oli yhtyeen keskeisin solisti vuoteen 1970 saakka. Yhtyeen vokalisteista neljäs oli Trevor Burton. The Move muotoutui useista 60-luvun puoliväliin mennessä vaikuttaneista birminghamilaisyhtyeistä, joihin kuuluivat Carl Wayne & Wikings, The Nightriders sekä The Mayfair Set. The Moven originaalin, vuonna 1965 syntyneen kokoonpanon muodostivat Wood, Wayne, Burton, Kefford sekä rumpali Bev Bevan. Yhtyeen viimeisen triokokoonpanon muodostivat Wood, Bevan ja Jeff Lynne ja siitä kehittyi Electric Light Orchestran varhainen line up. Vuosina 2007-2014 Bevan ja Burton olivat mukana yhtyeessä, joka totteli nimeä The Move Featuring Trevor Burton and Bev Bevan. The Move syntyi joulukuussa 1965 ja siihen oli koottu parhaat birminghamilaismuusikot. Aluksi yhtyeen ohjelmistossa oli covereita esimerkiksi The Byrdsiltä sekä Motown-ohjelmistosta. Moody Bluesin managerina tunnetuksi tullut Tony Secunda ryhtyi hoitamaan myös The Moven asioita. Vuoden 1966 puolella yhtye sai kiinnityksen Marquee-clubille. Tuotantosopimus syntyi itsenäisen levytuottajan Denny Cordellin kanssa. Roy Wood alkoi ahkerasti kirjoittaa yhtyeelle kappaleita ja tammikuussa 1967 ilmestynyt esikoissingle Night of Fear nousi aina toiseksi brittilistalla. Sitä seurannut I Can Hear the Grass Grow oli sekin viides. Kolmas single Flowers in the Rain oli niin ikään listakakkonen.
The Moven debyyttialbumin masternauhat varastettiin managerin autosta ja kun ne löytyivät, olivat ne siinä määrin turmeltuneet, että uusien masternauhojen tekeminen oli välttämätöntä. Kyseinen seikka viivästytti The Moven debyyttialbumin julkaisua. Marras-joulukuussa 1967 The Move oli mukana pakettikiertueella, johon osallistuivat lisäksi muun muassa The Jimi Hendrix Experience, Pink Floyd, The Nice ja Eire Apparent. Maaliskuussa 1968 yhtye palasi listoille kolmanneksi nousseella singlellä Fire Brigade, joka oli yhtyeen hiteistä ensimmäinen Woodin leadvokalisoima. Vain viikkoja myöhemmin Kefford erosi yhtyeestä ja perusti lyhytikäisen yhtyeen Ace Kefford Stand, jossa oli mukana muun muassa rumpali Cozy Powell. Jeff Lynneä pyydettiin jo tässä vaiheessa liittymään The Moveen, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta, sillä oli kiireinen The Idle Race-yhtyeensä kanssa. The Move jatkoi kvartettina, jossa Burton ja Wayne vuorottelivat basson varressa. The Move esiintyi muun muassa vuoden 1968 Isle of Wightin festivaalilla. Waynen mukaan Keffordin tilalle olisi pitänyt ottaa kosketinsoittaja. Kesäkuussa 1968 ilmestynyt rankempaa tyyliä edustanut single Wild Tiger Woman ei menestynyt erityisen hyvin. Sillä The Move teki kunniaa Jimi Hendrixille, jonka Axis: Bold as Love-albumin kappaleessa You Got Me Floatin Wayne ja Burton olivat laulaneet taustoja. Helmikuussa 1969 ilmestynyt single Blackberry Way edusti The Movea kaupallisimmillaan ja se nousikin brittilistan kärkeen. Koskettimia sillä soittanut Richard Tandy liittyi tässä vaiheessa yhtyeeseen ja hardrockimpaa ja bluesimpaa musiikillista ilmaisua suosinut Burton erosi yhtyeestä. Hajonneen The Shadowsin Hank Marvinia kaavailtiin mukaan The Moveen, mutta yhtyeen kiertueaikataulu oli hänelle liian hektinen. Burton toimi basistina Steve Gibbons Bandissa ja oli mukana lyhytikäisessä triossa The Balls, johon kuuluivat lisäksi Moody Bluesista tuttu Denny Laine sekä tuleva Yes-rumpali Alan White. Myöhemmin Burton oli soolokitaristina johtamassaan bluesbandissa.
Lokakuussa 1969 The Move teki ainoat keikkansa Yhdysvalloissa. Se lämmitteli The Stoogesia Detroitissa kahdessa konsertissa ja soitti lisäksi Los Angelesissa ja San Franciscon Fillmore Westissä. Vuonna 1970 ilmestynyt pitkäsoitto Shazam oli varsin onnistunut ja sen kappaleista mainittakoon Hello Susie, josta Andy Fairweather- Lawn luotsaama Amen Corner teki hitin sekä Tom Paxton-cover The Last Thing on My Mind. Wayne jätti yhtyeen tammikuussa 1970. Hän jatkoi musiikin parissa ja korvasi muun muassa Allan Clarken The Holliesin leadvokalistina vuonna 2000. Kyseisessä yhtyeessä Wayne jatkoi vuonna 20004 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Wayne menehtyi syöpään. Jeff Lynne suostui liittymään The Moven jäseneksi ja kaikki biisintekovastuu ei ollut enää Woodin harteilla. Yhtye konsertoi Irlannissa ja Saksassa ja keskittyi sen jälkeen studiotyöskentelyyn. Kolmas pitkäsoitto Looking on ilmestyi aivan vuoden 1970 lopussa. Sen kappaleista viisi oli Woodin ja kaksi Lynnen käsialaa. Woodin tekemä singlehitti Brontosaurus nousi seitsemänneksi. Yhtyeen jäsenet kaavailivat Looking onia viimeiseksi The Move-albumiksi. Electric Light Orchestran Harvest-yhtiölle tekemä sopimus edellytti kuitenkin vielä yhtä The Move-pitkäsoittoa ja kolmikko Wood, Lynne ja Bevan äänitti samoissa sessioissa The Moven jäähyväisalbumiksi jääneen Message from the Countryn ja Electric Light Orchestran debyyttilevyn. Message from the Countrya seurasi vielä kaksi Woodin käsialaa ollutta singlehittiä; Tonight ja Chinatown. Niiden televisioesityksissä puhaltimista ja pianosta vastanneesta Bill Huntista ja kitaristi/basisti Richard Tandysta tuli sittemmin Electric Light Orchestran jäseniä. Vuonna 1972 The Movelta ilmestyi vielä kappaleet California Man, Ella James ja Do Ya sisältänyt maxisingle. Niistä ensin mainittu, Jerry Lee Lewisille kunniaa tehnyt rockkappale nousi seitsemänneksi ja Do Yasta muodostui The Moven ainoa Billboard Hot 100-listalle noussut single.
Myöhemmin Electric Light Orchestra levytti kappaleen menestyksekkäästi ilman Woodia. Tämä julkaisi vuonna 1973 sooloalbumin Boulders ja liidasi glamyhtye The Wizzardia. Lynne ja Bevan saavuttivat muutamaa vuotta myöhemmin suursuosiota Electric Light Orchestran riveissä. Vuonna 2004 Waynen kuoltua Bev Bevan muodosti Bev Bevan Bandin. Pian yhtyeen nimeksi vaihtui Bev Bevan's Move ilman ketään muuta yhtyeen originaalijäsentä. Burton liittyi pysyvästi mukaan kolme vuotta myöhemmin ja syksyllä 2007 toteutettu kiertue tehtiin nimellä The Move Featuring Trevor Burton and Bev Bevan. Viime vuonna yhtye konsertoi käyttäen nimeä The Move, vaikka Bevan ja Burton olivat ainoat originaalijäsenet. Toukokuussa 2014 Bev Bevan ilmoitti The Moven hajonneen ja The Bev Bevan Band ja The Trevor Burton Band keikkailisivat omina yksikköinään.
Vuonna 2016 Bevan, Tree, Kelsey, Abby Brant sekä solisti Geoff Turton konsertoivat nimellä Bev Bevan's Zing Band.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti