Maanantain mainio:David Bowien 1970-luvun puolivälin albumi

David Bowie:Young Americans

Seitsemäs maaliskuuta 1975 RCA Recordsin julkaisemana ilmestynyt Young Americans on David Bowien yhdeksäs studioalbumi. Mainittu pitkäsoitto tuli merkitsemään irtiottoa Bowien edellisten albumien glamrocktyylille tuodessaan esiin Bowien kiinnostusta souliin ja R&B:hin. Musiikkijournalistit kutsuivat kyseistä tyyliä blue-eyed-souliksi. Nauhoitukset alkoivat Stigma Sound-studioilla Philadelphiassa elokuussa 1974 Diamond Dogs-kiertueen ensimmäisen osuuden päätyttyä. Tony Viscontin tuottaman Young Americansin työstämiseen osallistuivat mm. sittemmin Bowien kanssa pitkään työskennellyt kitaristi Carlos Alomar sekä taustavokalistit Ava Cherry, Robin Clark sekä myöhemmin menestyksekkään soolouransa luonut soulvokalisti Luther Vandros. Kiertueen jatkuessa settlista ja design alkoivat sisältää elementtejä uudesta materiaalista. Sen päätyttyä Young Americansin nauhoitukset jatkuivat Record Plant-studiolla New Yorkissa. Bowien ja John Lennonin yhteistyö johti Beatles-coverin Across the Universe ja kaksikon yhteistyötä edustavan uuden kappaleen Fame sisältymiseen albumille. Mainitut nauhoitukset tapahtuivat tammikuussa 1975 Electric Lady-studioilla Harry Maslinin tuottamina. Young Americansin kansitaiteesta vastasi Eric Stephen Jacobs. Young Americans tuli merkitsemään Bowielle läpimurtoa Yhdysvalloissa albumin noustessa Billboardin listalla top teniin. Famesta muodostui Bowien ensimmäinen listakärkeen kohonnut single. Bowie jatkoi soundinsa kehittämistä vuonna 1976 ilmestyneellä seuraavalla albumillaan Station to Station. Young Americans on vastaanottanut myös ristiriitaisia arvioita sekä ilmestymisaikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Bowie oli joka tapauksessa eräs ensimmäisistä valkoisista artisteista, jonka tuotantoon sisältyi esiin nousseiita mustan musiikin tyylejä. Jotkut brittiläiset artistit seurasivat hänen esimerkkiään. Young Americans-albumista on ilmestynyt useita outtakeseilla höystettyjä uusintapainoksia ja vuonna 2016 albumista julkaistiin remasteroitu versio osana boxia Who Can I Be Now (1974-1976).

 

Sunnuntain extra:Rod Stewartin viimeinen brittiykkössingle

27. toukokuuta 1983 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt Baby Jane on Rod Stewartin tuotantoa edustava ja hänen Jay Davisin kanssa kirjoittamansa kappale, joka julkaistiin ensimmäisenä singlenä Stewartin samaisena vuonna ilmestyneeltä ja järjestyksessään 12:lta albumilta Body Wishes. Stewartin Tom Dowdin, George Cutkon ja Jim Creganin kanssa tuottama Baby Jane on Stewartin suurin singlemenestys sitten vuonna 1978 ilmestyneen kappaleen Do Ya Think I'm Sexy. Mainittu biisi nimittäin kohosi Stewartin singleistä viimeisenä brittien singlelistan kärkeen ja säilytti sijoituksensa kolmen viikon ajan. Baby Janesta osoittautui listaykkönen lisäksi Belgiassa, Irlannissa, Eurochart Hot 100-listalla, Etelä-Afrikassa, Espanjassa ja Länsi-Saksassa. Kappale menestyi hyvin lisäksi Billboardilla ollen parhaimmillaan sijalla 14. Ranskassa Baby Jane saavutti kultalevyn puolen miljoonan kappaleen ja Britanniassa hopealevyn 250 000 kappaleen myynnillään.

Lauantain pitkä:1970-luvun alkupuolella sarjan hittejä työstänyt R&B-yhtye

The Detroit Emeralds on soulia ja R&B:tä edustava lauluyhtye, joka saavutti 1970-luvun aikana sarjan hittisinglejä. Niistä tunnetuin lienee Atlantin molemmin puolin menestynyt ja vuonna 1973 ilmestynyt Feel the Need in Me. The Emeralds aloitti toimintansa lauluyhtyeenä Little Rockissa, Arkansasissa ja sen originaalin lineupin muodostivat veljekset Ivory, Abrim, Cleopus ja Raymond Tilmon. Heistä kahden viimeksi mainitun jätettyä yhtyeen jäljelle jääneiden Tilmonin veljesten muodostamaa ydintä tuli täydentämään heidän lapsuudenaikainen ystävänsä James Mitchell. Yhtye muutti Detroitiin, Michiganiin ja sen nimi laajeni muotoon The Detroit Emeralds. Yhtyeen ensimmäinen menestyssingle R&B-listoilla oli Ric-Tic Recordsin julkaisemana vuonna 1968 ilmestynyt Show Time. Vuonna 1970 yhtyeen levy-yhtiöksi vaihtui niin ikään detroitilainen Westbound Records. Ollessaan kiertueella Memphisissä, Tennesseessä The Detroit Emeralds työsti demonauhoja arvostetun tuottajan Willie Mitchellin omistamilla Hi-studioilla. Palattuaan Detroitiin yhtye lisäsi kappaleisiin lauluosuudet ja jouset. Mainittu käytäntö toimi ja The Detroit Emeralds saavutti seuraavaksi hitin kappaleella If I Lose Your Love. Mainittua singleä seurasi hittien sarja, jonka muodostivat Do Me Right, You Want It, You Got It ja Baby Let Me Take You (into My Arms). Mainitut singlet nousivat R&B-listalla top teniin ja niistä viimeksi mainittu saavutti Billboardin poplistalla sijan 24. vuoden 1972 aikana. Sittemmin The Detroit Emeralds on muistettu etenkin kappaleestaan Feel the Need in Me. Se saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 22. ja neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt mainitun kappaleen pidempi versio nousi niin ikään listoille. Feel the Need in Men originaali levytys nousi brittilistalla viiden suosituimman joukkoon ja tuoreempi, vuoden 1977 versio saavutti kahdennentoista sijan. You Want It You Got It julkaistiin Britanniassa uudelleen ja se nousi top 20:een vuoden 1973 aikana. Abrim Tilmon vastasi The Detroit Emeraldsin hittien kirjoitustyöstä, sovituksista ja tuotannosta. Puhaltimien ja jousien sovituksista vastasi Grammyn voittanut sovittaja Johnny Allen. Puhaltimet ja jouset nauhoitettiin Detroitissa Carl Austinin ja Johnny Trudellin kanssa. Vuoteen 1974 mennessä yhtye oli tulossa tiensä päähän ja josakin vaiheessa toiminnassa oli kaksi samannimistä yhtyettä. Abe Tilmon muodosti uuden nimeä The Detroit Emeralds käyttäneen yhtyeen James Mitchellin ja Martin Willisin kirjoittaessa kappaleita yhtyeelle The Floaters, jonka jäsenistä Paul Mitchell oli Jamesin veli. James Michell, Ivory Tilmon ja Marvn Willis jatkoivat konsertointia The Detroit Emeraldsin nimellä joidenkin vuosien ajan. Abrim Tilmon menehtyi sydänkohtaukseen Southfieldissä, Michiganissa kuudes heinäkuuta 1982 37 vuoden ikäisenä. Vuonna 2019 yhtyeen perustajajäsen James Mitchell Jr perusti The Detroit Emeraldsin uudelleen uusien jäsenten LaVel Jacksonin, Eddie Cameronin ja Dewayne Loc Lomaxin kanssa. Mainitun vuoden toukokuussa ilmestyi uutta tuotantoa edustanut single Call Me, I’m Ready, jota seurasi samaisen vuoden elokuussa seuraava single Victory. Marraskuussa 2021 seurasi jälleen uusi single Face 2 Face ja lokakuussa 2022 tähän mennessä The Detroit Emeraldsin tuoreinta tuotantoa edustava single In My Life.

Perjantain pohjat:Elvis Presleyn vuoden 1969 paluuhitti

In the Ghetto on countrylaulaja/lauluntekijä Mac Davisin käsialaa oleva ja Elvis Presleyn vuonna 1969 levyttämä kappale, jonka originaalinimi oli The Vicious Circle. Kappale pääsi mukaan Presleyn paluualbumiksi tulkittavissa olevalle pitkäsoitolle From Elvis in Memphis. In the Ghetto julkaistiin lisäksi singleformaatissa b-puolellaan Any Day Now. In the Ghetto nauhoitettiin American Sound-studioilla Memphisissä. Kyseessä olivat Presleyn ensimmäiset vuoden 1968 comebackspeciaalin Elvis jälkeen työstämät äänitykset. Samaisessa sessiossa nauhoitettiin lisäksi kappaleet Suspicious Minds, Kentucky Rain ja Don’t Cry Daddy, joista viimeksi mainittu on Davisin käsialaa. In the Ghettosta muodostui Yhdysvalloissa Presleyn ensimmäinen top teniin kohonnut hitti neljään vuoteen. Sen paras listasijoitus oli kolmantena. Kanadassa ja Britanniassa In the Ghetto oli vielä yhtä sijaa korkeammalla ja viimeksi mainitussa kyseessä oli Presleyn ensimmäinen top ten -menestys kolmeen vuoteen. Cash Boxilla In the Ghetto nousi listakärkeen ja oli Easy Listening-listalla parhaimmillaan kahdeksantena. Listakärkeen kappale nousi Länsi-Saksassa, Norjassa, Uudessa Seelannissa, Australiassa ja Irlannissa. In the Ghetton lyriikan alussa äidille syntyy lapsi, mutta hänellä on jo liikaakin lapsia elätettäväkseen. Kyseessä ollut poika kasvaa deprivaatiossa ja valitsee lopulta rikollisen uran, mutta kuolee pian valintansa jälkeen. Tekstin lopussa samaisessa ghettossa syntyy uusi lapsi ja avoimeksi jää, tuleeko tämä jatkamaan rikollista kierrettä.

Torstain terävä:The Doorsin L. A. Womanin ensimmäinen singlekappale

Love Her Madly on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Doorsin tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin maaliskuussa 1971 ensimmäisenä singlenä pitkäsoitolta L. A. Woman, joka oli The Doorsin joutsenlaulualbumi solistinsa Jim Morrisonin kanssa. Love Her Madlystä muodostui eräs The Doorsin suosituimmista singleistä. Bilboardin listalla kappale saavutti parhaimillaan yhdennentoista sijan ja oli Kanadassa jopa kolmantena. Basso-osuuksista Love Her Madlyllä vastasi sessiomuusikko Jerry Scheff. Cash Box ja Record World kirjoittivat kumpikin Love Her Madlystä positiivissävyisesti niistä ensiksi mainitun korostaessa kappaleen kaupallista potentiaalia. Vuonna 2000 kitaristi Robby Krieger, kosketinsoittaja Ray Manzarek ja rumpali John Densmore nauhoittivat Bo Diddleyn kanssa Love Her Madlystä uuden version The Doorsille työstetylle tribuuttialbumille Stoned Immaculate. Kitaristi Robby Krieger sävelsi Love Her Madlyn syyskuussa 1970 kokeillessaan 12-kielistä kitaraa. Kappaleen lyriikalle olivat tarjonneet inspiraatiota Kriegerin erimielisyydet hänen tuonaikaisen tyttöystävänsä, sittemmin vaimonsa Lynnin kanssa. Ray Manzarekin mukaan Love Her Madly oli napannut nimensä Duke Ellingtonin konserttiensa lopuksi yleisölleen toteamasta lausahduksesta ”We Love You Madly.”. The Doorsin pitkäaikainen tuottaja Paul A. Rotchild on maininnut Love Her Madlyn olleen yhtyeen tuotannosta se kappale, joka sai hänet jättämään L. A. Woman -albumin nauhoitukset. Robby Kriegerin mukaan kyseessä ollut kappale olisi ollut Riders on the Storm. The Doors päätyi tuottamaan L. A. Womanin itsenäisesti pitkäaikaisen insinöörinsä Bruce Botnickin kanssa. Love Her Madlyn b-puolella julkaistu You Need Meet (Don’t Go Further) on Jim Morrisonin aikaisen The Doorsin tuotannosta ainoa Ray Manzarekin vokalisoima kappale. Lisäksi kyseessä on yksi niistä kolmesta The Doorsin singlejen b-puolesta, jota ei julkaistu millään yhtyeen toiminta-aikana ilmestyneellä pitkäsoitolla. Muut ovat Wishful Sinfulin b-puoli Who Scared You sekä suhteellisen harvinainen Morrisonin jälkeistä The Doorsia edustava Treetrunk, joka ilmestyi singlen Get Up and Dance kakkosbiisinä. Albumiformaatissa You Need Meet (Don’t Go Further) ilmestyi ensiksi vuonna 1972 julkaistulla tuplakokoelmalla Weird Scenes Inside the Goldmine. Lisäksi kappale pääsi mukaan vuonna 2006 ilmestyneelle boxille Perception ja seuraavana vuonna julkaistun L. A. Womanin uusintapainoksen bonuskappaleeksi.

Keskiviikon klassikko:Gary Mooren ja Phil Lynottin yhteinen singlemenestys

Out in the Fields on irlantilaismuusikoiden Phil Lynottin ja Gary Mooren yhteistyötä edustava kappale. Lynott oli vaikuttanut Thin Lizzyn johtohahmona ja myös Moore ehti soittaa Thin Lizzyn riveissä useampaankin otteeseen; pisimpään vuonna 1979, jolloin hän oli mukana listakakkoseksi kohonneella yhtyeen albumilla Black Rose. Singleformaatissa Out in the Fields ilmestyi kuudes toukokuuta 1985 ja kappale on lisäksi mukana Mooren samaisena vuonna ilmestyneellä albumilla Run for Cover. Hänen käsialaansa oleva Out in the Fields nousi Irlannissa kolmanneksi ja kappaleen paras sijoitus Britanniassa oli viidentenä. Pohjois-Irlannin ongelmista kertova Out in the Fields oli molemmille esittäjilleen siihen mennessä suurin singlemenestys. Kyseessä oli lisäksi eräs viimeisistä levytyksistä, jonka neljäs tammikuuta 1986 36 vuoden ikäisenä edesmennyt Lynott ehti nauhoittaa. Originaalin singlen b-puolella julkaistiin Lynottin käsialaa oleva kappale Military Man. Rajoitettuna painoksena mainitusta singlestä on myöhemmin ilmestynyt myös tuplaversio. Sen jälkimmäisen vinyylin a-puolella on Thin Lizzyn vuoden 1974 balladiklassikko Still in Love with You ja b-puolella Gary Mooren 90-luvun alkajaisiksi albumillaan Blues for Greeny julkaisema versio Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin klassisimpaan bluestuotantoon lukeutuvasta kappaleesta Stop Messin' Round. Mainittu versio on nauhoitettu kuitenkin jo 17. joulukuuta 1984 Belfastissa ja solisteina siinä vaikuttavat sekä Lynott että Moore. 12-tuumaiselta singleltä viimeksi mainittu Fleetwood Mac-cover puuttuu.

Tiistain tukeva:Eräs Eurythmicsin Revenge-albumin singlemenestyksistä

 Missionary Man on brittiduo Eurythmicsin viidenneltä ja vuonna 1986 ilmestyneeltä albumilta Revenge löytyvä kappale. Sen levytyksessä olivat lisäksi mukana huuliharpisti Jimmy Zavala ja taustavokalisti Joniece Jamison. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa kyseessä oli neljäs Revengeltä poimittu single, joka saavutti brittilistalla sijan 31. Yhdysvalloissa Missionary Man julkaistiin Revenge-albumin ensimmäisenä singlenä ja sen menestys oli selkeästi kotimaata parempi, sillä Billboardin listalla Missionary Man oli parhaimmillaan sijalla 14. Lisäksi kyseessä oli Eurythmicsin viimeinen top 20:een kohonnut single Yhdysvalloissa. Se nousi Billboardilla tanssi/clubilistan top teniin ja voimakkaan saavuttamansa radiosoiton ansiosta Eurythmicsin diskografiasta ainoana Album Rock Tracks-listan kärkeen. Australiassa, missä Missionary Man oli toinen Revengeltä poimittu single, kappale saavutti parhaimmillaan toisen sijan. Missionary Manista Eurythmics vastaanotti parhaan yhtyeen tai duon lauletun rockesityksen Grammyn. Ennen kuin single julkaistiin Yhdysvalloissa heinäkuussa 1987, sen lyriikoiden mainittiin saaneen inspiraationsa Annie Lennoxin vuosiin 1984-85 ajoittuneesta avioliitosta Radha Ramanin kanssa. Kappaleen inspiraatiosta ja merkityksestä keskustellessaan Lennox myönsi sillä olevan hänelle persoonallinen merkitys. Kappale viittasi lisäksi poliitikkoihin ja uskonnollisiin puhujiin tai filosofisiin ihmisiin, joiden pyrkimyksenä oli yleisesti saavuttaa valtaa muihin ihmisiin nähden. Kyseessä oli ihmisryhmä, johon Lennox ei uskonut. Willy Smaxin ohjaamassa Missionary Manista työstetyssä musiikkivideossa hyödynnettiin samantyyppisiä pysäytettyjä animaatiotekniikoita kuin saman vuoden satoa edustavassa Peter Gabrielin videossa Sledgehammer. Voimakasta soittoa MTV:llä vastaanottanut Missionary Manin musiikkivideo oli vuoden 1987 Grammy Awardseissa ehdolla viiden palkinnon vastaanottajaksi. Missionary Manista Britanniassa julkaistujen seiska ja 12-tuumaisten singlejen kakkosbiisinä oli Roxylla taltioitu liveversio The Last Timesta. Sitä vastoin vastaavilla Yhdysvalloissa julkaistuilla singleillä b-puolella oli identtinen versio myös Revenge-albumilta löytyvästä kappaleesta Take Your Pain Away. Juice Leskinen Grand Slam työsti Missionary Manista vuonna 1987 ilmestyneen ja Leskisen käsialaa olevan suomennoksen nimellä Puhemies.