Tiistain tukeva:Stonesien vuoden 1974 albumin nimikappale

 Mick Jaggerin 31-vuotispäivänä 26. heinäkuuta 1974 ilmestynyt It's Only Rock N' Roll (But I Like It) on ensimmäinen single 18. lokakuuta samaisena vuonna ilmestyneeltä Rolling Stonesin järjestyksessään 12:lta studioalbumilta. Kappale on kreditoitu Jaggerin ja Keith Richardsin nimiin ja se nousi yhtyeen kotimaassa Britanniassa top teniin (kymmenes) ja Yhdysvalloissa top 20:een. (kuudestoista). Vielä paremmin It's Only Rock N' Roll-single menestyi Irlannissa ja Norjassa, missä kappaleen parhaimmat sijoitukset olivat kuudentena ja kahdeksantena. It's Only Rock N' Roll (But I Like Itin) nauhoitukset tapahtuivat pääosin loppuvuodesta 1973 ja ne viimeisteltiin seuraavan vuoden keväänä. Tuossa vaiheessa tuleva Stones-kitaristi Ronnie Wood työskenteli Jaggerin kanssa kappaleen parissa ja sen nauhoitukset tapahtuivat yhtenä iltana Woodin talossa The Wickissä, Richmondissa, Lontoossa. Rumpalina oli Kenney Jones, basistina Willie Weeks ja taustalauluista vastasi David Bowie. Jagger summasi kappaleen lyriikoiden merkityksen vuonna 1993 ilmestyneen Stonesin kokoelma-albumin Jump Back kansiteksteissä. Hänen mukaansa biisi liittyi yhtyeen tuonaikaiseen julkisuuskuvaan. Jagger on lisäksi maininnut tienneensä, että kappaleesta tulisi single välittömästi sen jälkeen, kun hän oli kirjoittanut sen. Hänen mukaansa kappale oli vastaus kaikille niille, jotka ottivat yhtyeen ja sen tekemiset liian vakavasti. Jaggerille kappale itsessään, samoin kuin sen otsikko, ovat klassikoita. Cash Box, Record World ja Billboard laativat kaikki It's Only Rock N' Rollista myönteiset arviot. Kappaleesta työstettiin Michael Lindsay-Hogin ohjaama musiikkivideo, jossa Stonesit samaisen vuoden joulukuussa jättänyt kitaristi Mick Taylor esiintyi viimeisen kerran yhtyeen kanssa, vaikka hän ei tosi asiassa soittanut kyseisellä biisillä. It's Only Rock N' Roll pysytteli Stonesien keikkasetissä ensiksi vuoteen 1978 saakka ja teki paluun vuoden 1989 Urban Jungle-kiertueella, jonka jälkeen kappale on jälleen ollut ohjelmistossa kaikilla sitä seuranneilla yhtyeen rundeilla. Keikalla kappale soitetaan fifties-rock n' roll-tyyppisesti ja Keith Richards värittää sitä Chuck Berry-tyylisellä introlla. Singlen b-puolella ilmestynyt balladikappale Through Lonely Nights ilmestyi albumiformaatissa vasta vuonna 2005 ilmestyneellä kokoelmalla Rarities 1971-2003. Kappaleen liveversiot ovat mukana vuosina 1977 ja 2004 ilmestyneillä albumeilla Love You Live ja Live Licks.

Maanantain mainio:Suomirockin klassikon livealbumi

 Kolmas nainen:Rattle & Snake -Live

Vuonna 2000 Sonetin julkaisemana ilmestynyt Rattle & Snake -Live on suomirockin keskeisiin edustajiin lukeutuvan Kolmas nainen -yhtyeen livelevy, jonka nauhoitukset ovat vuosien 1991 ja 1994 väliseltä ajanjaksolta. Kaikkiaan narulle oli mainitulta ajalta tartttunut kuusi keikkaa, joista albumille poimittiin parhaat palat. Biisiedustus pitkäsoitolla on laadukas ja monipuolinen. Sen avaa kahdeksan kappaleen Tavastia-clubilla lokakuussa 1992 taltioitu rypäs. Iäkkäintä tuotantoa edustavat Lentojätkä ja tyttökulta sekä Ikävöin naistani yhtyeen vuonna 1989 ilmestyneeltä ja jo eräänlaiselta läpimurtolevyltä Hikiset siivut. Avauskappale Vanha, mennyt ja entinen ja yhtyeen rhythm and blues-juuria esiin tuova Maailma on tyly edustavat vuoden 1990 jättimenestys- ja samalla klassikkoalbumia Hyvää ja kaunista. Tyylitajuisen synkkä Niin sen täytyi olla, maaseudun rakennemuutosta tekstissään ruotiva Paskanhajua sekä lähes yltiöromanttinen Uneni on vasta alussa edustavat nauhoitushetkellä yhtyeen tuoreimman pitkäsoiton Tiheän sisään tuotantoa; Bo Diddley-tyylisellä kompilla etenevä Kartat mua oli ilmestynyt jo ep:llä Ajatuskatkoja samaisen vuoden kevättalvella. Kappaleista Tango taisteluni, Hyvää ja kaunista sekä Onneksi voin unohtaa koostuva akustinen välipala on taltioitu kevättalvella 1993 Lahdessa, samoin toisen sähkösetin avaavat Pitkin vihreätä linjaa ja revittelevä roketti Iso tyttö & pikkutyttö. Hikisten siivujen tuotantoa edustavat  Syksy rannalla ja Hyvä paimen on taltioitu Tavastialla, mutta jo lokakuussa 1991. Toisen sähkösetin päättävät kestohitti Tästä asti aikaa, Ooh, Sammy! ja Oi Suomen nuoria! edustavat tuoreimpia nauhoituksia; ne ovat kesäkuulta 1994. Kyseistä biisikolmikkoa edeltävät Liity meihin ja Lautalla on taltioitu Tavastialla syksyllä 1992. Encore on kappaleiden Rattlesnake Shake ja Ulkopuolella ikkunan osalta suurimmaksi osaksi lokakuun 1991 Tavastian-keikalta. 23:sta kappaleesta koostuva Rattle & Snake-Live on upea  dokumentti Kolmannen naisen suosion huippukauden keikkaloistokkuudesta. Itselleni tarjoutui tilaisuus todentaa yhtyeen livesoitantaa mainittuna ajanjaksona ainoastaan kerran. Keikan konteksti sitä vastoin oli sitäkin ikimuistoisempi, eli yhtyeen vuoden 1994 Ilosaarirockissa soittama siltä erää viimeinen konsertti.

Sunnuntain extra:Girlschoolin legendaarisimman aikakauden keikkameininkiä

 Girlschool:Race with the Devil Live

 24. huhtikuuta 1998 Receiver Recordsin julkaisemana ilmestynyt Race with The Devil Live on brittiläisen heavy metal-yhtyeen Girlschoolin konserttitaltiointi, joka on nauhoitettu Shibuya Public Hallissa, Tokiossa 21. tammikuuta 1982 yhtyeen Japanin-kiertueen aikana. Pian mainitun kiertueen jälkeen Gil Weston tuli Girlschoolin lineupissa ottamaan originaalibasisti/solisti Enid Williamsin paikan. 16 kappaleen kattauksesta nimibiisi ja samalla Gun-cover Race with the Devil, rivakka Midnight Ride, Breakdown sekä  kitarasoolonsa osalta Kelly Johnsonin parhaisiin suorituksiin lukeutuva Nothing to Lose edustavat Girlschoolin vuonna 1980 ilmestyneen esikoisalbumin Demolition tuotantoa. Vuonna 1981 ilmestynyt ja usein Girlschoolin tuotannon huipputyöksi kohotettu kakkosalbumi Hit and Run on Race with the Devil Liven biisilistassa varsin voimakkaasti edustettuna. Sen tuotantoon lukeutuvat nimittäin keikan starttibiisi C'mon Let's Go, pitkä ja vakuuttava The Hunter, kaikkein tiukimpiin sivalluksiin lukeutuvat (I'm Your) Victim ja Kick It Down, nopean inspiroituneesti rokkaava Watch Your Step, koukukkaampi Future Flash, toistoaan tehokkaasti hyödyntävä Yeah Right, itseoikeutettu mainitun albumin nimikappale Hit and Run sekä keikan päättävä ZZ-Top-cover Tush. Lähes Girlschoolin repertuaarin melodisinta siipeä edustava Don't Call It Love sekä Don't Stop edustavat tuossa vaiheessa tuoreinta tuotantoa, sillä ne tultiin julkaisemaan maaliskuun lopussa 1982 ilmestyneellä ep:llä Wildlife. Tiukimpiin rocksiivuihin lukeutuva Tonight julkaistiin Hit and Run-singlen kakkosbiisinä. Vuonna 2008 Phantom Records julkaisi Race with the Devil Liven uudestaan originaalipainoksesta eroavan kansikuvan kera.

Lauantain pitkä:Merkittävä northern soulin edustaja

 19. lokakuuta 1945 syntynyt Gloria Richetta Jones on yhdysvaltalainen solisti ja biisintekijä, joka saavutti ensiksi menestystä Britanniassa, missä häntä kutsutiin Northern Soulin kuningattareksi. Hän levytti vuoden 1965 hitin Tainted Love ja on työskennellyt useiden musiikkigenrejen parissa Motownin lauluntekijänä, solistina ja taustavokalistina sekä esiintynyt musikaaleissa, kuten Hairissa. 1970-luvulla Jones vaikutti kosketinsoittajana ja solistina Marc Bolanin johtamassa glamrockyhtyeessä T. Rexissä. Parilla oli myös poika. Cincinnatissa, Ohiossa syntynyt Jones muutti Los Angelesiin seitsemän vuoden ikäisenä. 14-vuotiaana hän perusti Frankie Kahrlin ja Billy Prestonin kanssa menestyksekkään gospelyhtyeen COGIC Singers, jonka jäsenenä hän levytti albumin It's a Blessing. Vaikka Jones oli mainitun yhtyeen jäsen noin neljän vuoden ajan, hän löysi itsensä pian Los Angelesin popskenestä. Vuonna 1964 Jones tuli lauluntekijä Edd Cobbin löytämäksi. Hänen ensimmäinen hittinsä oli Cobbin Greengrass Productionsin julkaisema ja tämän kirjoittama ja tuottama Heartbeat Pts 1 & 2. Jones konsertoi Yhdysvalloissa ja esiintyi useissa tv-ohjelmissa, joiden materiaalia on edelleen tallessa. Heartbeatistä ovat sittemmin levyttäneet coverversionsa esimerkiksi Dusty Springfield ja Spencer Davis. Tuohon mennessä Davis oli tehnyt useita levytyksiä Capitol/ EMI:n alamerkille Uptown Recordsille. Niiden joukossa oli Cobbin käsialaa ollut Tainted Love. Vuonna 1966 Uptown julkaisi Jonesilta albumin Come Go with Me. Hän opiskeli pianoa ja suoritti klassisen musiikin tutkintonsa Bachin töistä. Vuonna 1968 Jones liittyi Othello-näytelmän rock-ja soulversioon nimeltä Catch My Soul, jonka artistikaartiin lukeutuivat lisäksi Jerry Lee Lewis, The Blossoms ja Dr. John. Samaisena vuonna Jones esiintyi Mark Taper Forumilla Los Angelesissa näytelmässä Revolution. Mainitun vuoden talvena Jones liittyi Hairin Los Angelesin versioon. Lopulta Jones tapasi Pam Sawyerin, joka pyysi häntä biisinkirjoittajaksi Motown Recordsille. Jones ja Sawyer kuuluivat molemmat Motownin biisinkirjoittajien toiseen aaltoon ja he kirjoittivat kapaleita Gladys Knight & The Pipsille, Commodoresille, The Four Topsille sekä Jackson Fivelle. Joidenkin kappaleiden kirjoitustyöhön hän osallistui salanimellä LaVerne Ware. Vuonna 1970 Jonesia kuultiin taustavokalistina Ry Cooderin nimettömällä esikoisalbumilla. Tunnetuin hänen kirjoittamistaan kappaleista on Gladys Knight and the Pipsin If I Were Your Woman, joka oli Grammy-ehdokkaana vuonna 1971. Jones jätti Motown Recordsin loppuvuodesta 1973 julkaistuaan sitä ennen toisen sooloalbuminsa Share My Love. Jones tapasi Marc Bolanin ensiksi vuonna 1969 esiintyessään Los Angelesissa Hairissa. Seuraavan kerran kaksikko tapasi Speakeasyssa Lontoossa vuonna 1972. Samaisena vuonna Warner Brosin Bob Regehr pyysi Jonesia taustavokalistiksi T. Rexin konserttiin Winterlandissa, San Franciscossa. Bolanin ja Jonesin välille muodostui suhde ja heidän poikansa Rolan Bolan syntyi 26. syyskuuta 1975. Jones vaikutti taustavokalistina ja klavinetistina T. Rexissä vuosien 1973 ja 1977 välillä. Hänen versionsa Otis Reddingin Sittin' on the Dock of the Baystä ilmestyi T. Rexin albumin Bolan's Zip Gun bonuskappaleena. Jonesin vuonna 1976 ilmestynyt albumi Vixen oli Bolanin tuottama ja sisälsi myös useita hänen kirjoittamiaan kappaleita. Vuonna 1977 Jones teki yhteistyötä yhtyeen Gonzalez kanssa tuottaen useita biisejä ja vaikuttaen lisäksi säveltäjänä mainitun yhtyeen diskohitissä Haven't Stopped Dancing Yet. Gonzalecin kanssa Jones konsertoi Britanniassa Bob Marleyn kiertueen kakkosbändinä ja lisäksi Osibisan kanssa. Jones oli ajajana Bolanin kuolemaan johtaneessa auto-onnettomuudessa 16. syyskuuta 1977. Hän palasi Los Angelesiin ja julkaisi vuonna 1978 Bolanille omistetun albumin Windstorm. Single Bring on the Love menestyi R&B-listalla. Vuonna 1982 Jonesilta ilmestyi Edd Cobbin tuottama albumi Reunited ja kahta vuotta myöhemmin hän oli muun muassa Billy Prestonin kanssa mukana Cogic Singersin paluualbumilla The Cogic's. Vuonna 2010 Jones perusti poikansa Rolanin kanssa Makeniin, Sierra Leoneen Marc Bolan School of Music & Filmin.

Perjantain pohjat:Hanoi Rocksin balladikappale Back to Mystery Cityllä

Until I Get You on glamrockyhtye Hanoi Rocksin levyttämä ja kitaristinsa Andy McCoyn käsialaa oleva kappale, joka julkaistiin vuonna 1983 ilmestyneellä yhtyeen kolmannella virallisella studioalbumilla Back to Mystery City ja lisäksi singleformaatissa. McCoy kirjoitti mainitun biisin Rocksin managerin Seppo Vesterisen kotona Helsingissä. McCoy ei itse aluksi pitänyt Until I Get Yousta toisin kuin yhtyeen rumpali Razzle, joka halusi kyseisen biisin mukaan Hanoi Rocksin seuraavalle albumille. Lopulta myös McCoy piti Until I Get Yousta voimakkaasti. Kyseessä on balladikappale, joka kuvastaa erinomaisesti Hanoi Rocksin melodisempaa tyyliä. Until I Get Youn sovitukseen vaikutti Alice Cooperin varhaistuotannon hitteihin lukeutuva I'm Eighteen. Until I Get Youn liveversio sisältyy Hanoi Rocksin joulukuussa 1983 Lontoossa Marquee-clubilla nauhoitetulla tuplalivealbumille All Those Wasted Years, josta ilmestyi lisäksi VHS-videoversio. Yhdysvaltalaisyhtye L. A. Guns nauhoitti Until I Get Yousta coverinsa vuonna 2004 ilmestyneelle albumilleen Rips the Covers Off.

Torstain terävä:Merkittävä blue-eyed soul-solisti ja biisintekijä

22. lokakuuta 1945 Garfieldissä, New Jerseyssä syntynyt Edward Brigati Jr on yhdysvaltalainen solisti ja biisintekijä. Vuosien 1964 ja 1970 välillä hän oli toisena leadvokalistina ja soitti myös tamburiinia yhtyeessä The Young Rascals, joka lyhensi nimensä muotoon The Rascals vuoden 1968 alussa. Aikaisemmin Brigati oli ollut Joey Dee and the Starlightersin jäsen ja korvannut veljensä Davidin mainitun yhtyeen lineupissa. The Young Rascals oli ensimmäinen valkoisista muusikoista koostunut Atlantic Recordsille kiinnitetty yhtye. The Box Topsin ja The Righteous Brothersin tavoin Young Rascals lukeutuu niin kutsutun blue-eyed soulin keskeisimpiin edustajiin. Brigati valmistui Gardiff High Schoolista vuonna 1963. Brigatin ja solisti/urkuri Felix Cavalieren kirjoittamat kappaleet tekivät Young Rascalsista erään tyylisuuntansa suosituimmista yhtyeistä. Yhtyeen hiteistä Brigati osallistui You Better Runin, I've Been Lonely Too Longin, Groovin':in, How Can I Be Suren, A Beautiful Morningin ja People Got to Be Freen kirjoittamiseen. Kappaleista viimeksi mainittu ja Groovin' nousivat Billboardin singlelistalla kärkisijalle. Brigati jätti The Rascalsin vuonna 1970, jolloin yhtyeen sopimus Atlanticin kanssa päättyi. Triokokoonpanoksi typistynyt The Rascals jatkoi Columbian artistina. Vuonna 1976 Brigatin veljekset levyttivät pitkäsoiton Lost in the Wilderness nimellä Brigati. He olivat myös mukana vuonna 1991 ilmestyneellä konserttitaltioinnilla Rock and Soul Revue:Live at the Beacon. Vuonna 1997 The (Young) Rascals pääsi Rock and Roll Hall of Fameen ja vuonna 2005 lauluyhtyeiden Hall of Fameen. Kesäkuussa 2009 Brigati ja Cavaliere pääsivät laulunkirjoittajien Hall of Fameen. Huhtikuussa 2010 The Rascals soitti reunion-konsertin Kristen Ann Carrissa New Yorkin Tribeca Grillissä. Joulukuussa 2012 The Rascals soitti kuusi konserttia Capitol Theaterissa New Yorkissa ja huhti-toukokuussa 2013 oli vuorossa 15 esiintymistä Richard Rogers Theatressa Broadwayllä. Produktio oli nimeltään Once Upon a Dream ja sen tuotannosta vastasi Steven Van Zant ja hänen vaimonsa Maureen. Broadwayn jälkeen The Rascals keikkaili seitsemän kuukauden ajan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Toukokuussa 2017 Brigati debytoi New Yorkin Cutting Roomissa järjestetyssä ja Steven ja Maureen Van Zantin tuottamassa kabareessa.Ohjelmistossa oli Broadway-kappaleita, Brill Buildingin hittejä ja Steven Van Zantin Brigatille kirjoittama kappale Reintroduce Myself to Me. New Jerseyssä Brigati esiintyi mainitun vuoden elo- ja lokakuussa. 26. elokuuta 2017 Brigati esiintyi Rockit! Live Foundationin järjestämässä konsertissa New Jerseyn Red Bankissa sijaitsevassa Count Basie Theaterissa.

Keskiviikon klassikko:Eräs Sam and Daven tuotannon keskeisimmistä hiteistä

 Hold On I'm Comin' on soulduo Sam and Daven levyttämä ja Atlanticin jakeleman Stax-levy-yhtiön maaliskuussa 1966 julkaisema single, joka kohosi Billboardin R&B-listan kärkeen ja saavutti poplistalla parhaimmillaan sijan 21. Kappaleesta vastasi Isaac Hayesista ja David Porterista koostunut biisintekijätiimi. Instumentaaliosuutta kappaleessa seuraa Samin vokalisoima ensimmäinen säkeistö Daven tullessa mukaan kertosäkeeseen. Dave vokalisoi toisen säkeistön Samin ollessa mukana kertosäkeessä. Bridge-osuudessa Dave laulaa ensimmäisen ja Sam jälkimmäisen osan, joita seuraa instrumentaaliosuus. Sam vastaa kolmannesta säkeistöstä Daven tullessa jälleen mukaan kertosäkeeseen, johon kappale feidaantuu. Vuonna 1982 Sam ja Dave levyttivät kappaleesta version nimellä Hold On Edwin's Comin' Edwin Edwardsin kolmatta vaalikampanjaa varten. Kolme vuotta myöhemmin Dave Prater lyöttäytyi yhteen uuden solistin Sam Danielsin kanssa nimellä The New Sam and Dave Review ja levytti Medley/Hold On I'm Comin':in Atlantic Recordsille. Boney M:n neljänneltä ja vuonna 1979 ilmestyneeltä albumilta Oceans of Fantasy on löydettävissä Hold I'm Comin':ista levytetty cover, jossa leadvokalistina kuullaan Eruption-yhtyeen Precious Wilsonia. Suomessa kappale päätyi Topmostin coverohjelmistoon.