Average White Band oli skotlantilainen, r&b:tä ja soulia edustanut yhtye, joka saavutti sarjan hittejä vuosien 1974 ja 1980 välillä. Parhaiten se tunnetaan miljoonamyyntiin yltäneestä instrumentaalikappaleestaan Pick Up the Pieces ja albumeistaan AWB ja Cut the Cake. Yhtyeen nimi oli Bonnie Bramlettin ehdottama. Average White Band on ollut inspiraation lähteenä esimerkiksi Brand New Heavies-yhtyeelle ja sitä ovat sämplänneet the Beastie Boys, Public Enemy, TLC, the Beatnuts, Too Short, Ice Cube, Eric B. & Rakim, Nas, A Tribe Called Quest, Christina Milian sekä Arrested Development. Average White Band onkin historian 15:ksi eniten sämplätty artisti. Yhtyeen perustivat loppuvuodesta 1971 Lontoossa Alan Gorrie ja Malcolm "Molly" Duncan. Originaalin lineupin täydensivät Owen "Onnie" McIntyre, Michael Rosen, Roger Ball ja Roggie McIntosh. Pian Hamish Stuart otti pian yhtyeen lineupissa Rosenin paikan. Duncanin ja Ballin varhaisempi yhtye oli ollut Mogul Trash ja Gorrien sekä McIntyren vastaava Forever More. McIntyre ja McIntosh olivat vaikuttaneet studiomuusikkoina Chuck Berryn My Ding-a-Lingillä. Duncanin mukaan yhtyeen jäsenet olivat soittaneet aikaisemmin yhdessä Skotlannissa, muuttaneet yksitellen Lontooseen ja tavanneet sattumalta Traffic-yhtyeen konsertissa. He päättivät jammailla yhdessä, eräs ystävä kuuli heitä ja totesi soiton olevan liikaa keskiverrolle valkoiselle miehelle. Yhtyeen nimi mukautui mainitusta sanonnasta. Average White Bandin läpimurtoa tuli merkitsemään yhtyeen lämmittelykeikka Eric Claptonin paluukonsertissa vuonna 1973. MCA Recordsin samaisena vuonna julkaisema yhtyeen esikoisalbumi Show Your Hand ei ollut vielä menestyksekäs. Claptonin kiertuemanagerina toiminut Bruce McCaskill piti yhtyeen musiikista ja ryhtyi sen manageriksi. McCaskill vei Average White Bandin Yhdysvaltoihin ja promosi bändiä. McCaskillilla oli kontakteja ajoiltaan Claptonin kanssa ja hän järjesti yhtyeelle levytyssopimuksen Atlanticin kanssa. Yhtye asettui Los Angelesiin ja julkaisi myös nimellä White Album tunnetun kakkospitkäsoitonsa AWB. Se nousi listakärkeen ja oli samalla ensimmäinen useista Arif Mardinin tuottamista Average White Bandin albumeista. McIntosh menehtyi heroiinin yliannostukseen 23. syyskuuta 1974. Tammikuussa 1975 Average White Band soitti Lontoon Marquee-clubilla hyväntekeväisyyskonsertin McIntoshin leskelle. McIntoshin paikan Average White Bandissa ottanut ja aikaisemmin yhtyeessä Bloodstone soittanut Steve Ferrone oli aikaisemmin korvannut McIntoshin Brian Augerin yhtyeessä Oblivion Express. Vuonna 1975 single Pick Up the Pieces nousi Billboardin singlelistan kärkeen ja kultalevyn kappale saavutti mainitun vuoden maaliskuussa. James Brownin taustabändi The J.B.'s levytti kappaleelle vastauksen Pick Up the Pieces One by One nimellä AABB (Above Average Black Band). Kyseinen nimivalinta oli sekä tribuutti Average White Bandin tietämykselle funkista että kieli poskessa tehty väännös skottilaisen yhtyeen nimestä. Vuosina 1975 ja 1976 ilmestyneet albumit Cut the Cake ja Soul Searching olivat niin ikään menestyksekkäitä ja niiltä poimittiin useita top 40:ään kohonneita singlejä. Pitkäsoitoista ensiksi mainittu oli omistettu McIntoshin muistolle. Loppuvuodesta 1976 ilmestyi livetupla Person to Person ja Average White Bandin seuraava studioalbumi Benny & Us edusti yhtyeen yhteistyötä Ben E. Kingin kanssa. Atlanticille Average White Band työsti vuosina 1978 ja 1979 ilmestyneet albumit Warmer Communications ja Feel No Fret ja levy-yhtiövaihdoksensa jälkeen Aristalle vuosina 1980 ja 1982 julkaistut pitkäsoitot Shine ja Cupid's in Fashion. Average White Band lopetti siltä erää toimintansa vuonna 1983. 90-luvun lopussa Louise levytti coverinsa Average White Bandin vuoden 1980 discohitistä, brittilistalla sijan 12. tavoittaneesta kappaleesta Let's Go Round Again. Ferrone työskenteli Duran Duranin kanssa ja Tom Petty and the Heartbreakersin kanssa vuodesta 1994 Pettyn vuoteen 2017 ajoittuneeseen edesmenoon saakka. Hamish Stuart liittyi Paul McCartneyn kiertuebändiin. Gorrien sooloalbumi Sleepless Nights ilmestyi 80-luvun puolivälissä. Gorriesta, McIntyresta, Ballista, Stuartista, Duncanista ja Ferronesta koostunut Average White Bandin legendaarinen lineup esiintyi viimeisen kerran Atlantic Recordsin 40-vuotisjuhlissa vuonna 1988. Gorrie, McIntyre ja Ball julkaisivat vuonna 1989 ilmestyneen albumin Aftershock. Santanassa, Jeff Beck Groupissa ja Brian Augerin Oblivion Expressissä vaikuttanut Alex Ligertwood otti mainitulla albumilla leadvokalisti Hamish Stuartin paikan. Gorrien kanssa kirjoitustyötä tehnyt Eliot Lewis täydensi yhtyeen kokoonpanon. Ligertwood lähti albumin nauhoitusten jälkeen ja Tiger McNeilistä tuli reunionin tehneen yhtyeen liverumpali. McNeil vaikutti yhtyeessä vuoteen 1994 saakka. Hänen paikkansa ottanut ja aikaisemmin Blood, Sweat and Tearsissa vaikuttanut Peter Abbott vaikutti bändissä syyskuuhun 1998, jolloin hänen paikkansa otti Fred "Catfish" Alias. Rumpali Adam Deithc vaikutti Average White Bandissa vuosien 1999 ja 2001 välillä. Vuonna 1997 Average White Bandilta ilmestyi albumi Soul Tattoo ja kahta vuotta myöhemmin pitkäsoitto Face to Face. Ball oli mukana vielä ensiksi mainitulla albumilla, mutta sittemmin hänen paikkansa otti Freddy V. Brian Dunnesta tuli yhtyeen rumpali vuonna 2001. Eliot Lewis lähti seuraavan vuoden syyskuussa tekemään musiikillista yhteistyötä esimerkiksi Hall and Oatesin kanssa ja hänen paikkansa otti Klyde Jones. Vuonna 2002 Average White Bandin kokoonpanoksi vakiintui Alan Gorrie (basso, kitara, taustalaulu), Klyde Jones (koskettimet, basso, kitara, laulu), Onnie McIntyre kitara, laulu), Freddy V (saksoni, koskettimet, laulu) ja Brian Dunne (rummut). Viimeksi mainitun paikan vuoden 2006 kiertueella otti Rocky Bryant. Vuonna 2011 Jones ryhtyi musiikilliseen yhteistyöhön Hall and Oatesin kanssa. Kosketinsoittaja, basisti ja kitaristi Monte Croft sekä aikaisemmin Earth, Wind and Firessa vaikuttanut kosketinsoittaja, basisti ja kitaristi Morris Pleasure jatkoivat yhtyeessä vuoteen 2013, jolloin Rob Aries liittyi Average White Bandiin. Tower of Powerin jäseniin kuulunut Brent Carter on vaikuttanut Average White Bandin solistina vuodesta 2011. Heinäkuussa 2015 Malcolm 'Molly' Duncan, Steve Ferrone ja Hamish Stuart muodostivat The 360 Bandin, jonka lineup käsittää puolet klassisesta Average White Bandista. Vuonna 2017 The 360 Bandilta ilmestyi albumi Three Sixty ja bändi teki lisäksi keikkoja lisämuusikoiden kera. Vuoteen 2019 mennessä Gorrie ja McIntyre olivat ainoat jäljelle jääneet Average White Bandin originaalijäsenet. Originaali tenorisaksofonisti Molly Duncan edesmeni lokakuun kahdeksantena 2019 pian sen jälkeen, kun hänellä oli diagnosoitu syöpä. Kesäkuussa 2023 Average White Band ilmoitti seuraavaan vuoteen ajoittuvasta jäähyväiskiertueestaan Let's Go Round Again One Last Time. Sen viimeisestä konsertista tullaan työstämään konserttielokuva Final Note.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti