Tiistain tukeva:Yhdysvaltalainen postpunkmenestyjä

Timbuk3 oli amerikkalainen postpunkyhtye, joka julkaisi kuusi studioalbumia vuosien 1986 ja 1995 välillä. Sen musiikkia on julkaistu kaikkiaan  yli 20:lla kokoelma- ja soundtracklevyllä. Silti  yhtye muistetaan ensisijaisesti top 20:een yltäneestä singlehitistään The Future So Bright, I Gotta Wear Shades. Timbuk 3 perustettiin vuonna 1984 Madisonissa, Wisconsinissa. Yhtyeen muodostivat aviopari Pat ja Barbara K. Macdonald. Heistä ensin mainittu soitti sähkö, akustista, basso- ja MIDIkitaraa ja huuliharppua huolehtien myös vokalisoinnista ja rumpukoneen ohjelmoinnista. Jälkimmäisen vastuulla olivat sähkö- ja akustinen kitara, viulu, mandoliini, vokalisointi ja rumpuohjelmointi. Timbuk3 solmi levytyssopimuksen I.R.S. Recordsin kanssa vuonna 1986 esiinnyttyään MTV:n Cutting Edge -ohjelmassa. Pian tämän jälkeen julkaistiin yhtyeen esikoisalbumi Greetings from Timbuk3. Se sisälsi muun muassa yhtyeen ainoan suuren singlemenestyksen The Future's So Bright, joka on julkaisunsa jälkeen ollut mukana useissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa ja päässyt mukaan myös useille kokoelmalevyille. Samaiselta yhtyeen esikoisalbumilta löytyvä kappale Shame on You soi niin ikään vuonna 1986 ilmestyneen elokuvan The Texas Chainsaw Massacre avaustekstien taustalla. Vuonna 1988 valmistuneessa elokuvassa D.O.A. Timbuk3 esiintyi housebandin ominaisuudessa. Menestyksekkään debyyttialbuminsa jälkeen Timbuk3 katosi vähitellen julkisuuden valokeilasta, mutta jatkoi toimintaansa julkaisten neljä kriitikoiden arvostamaa pitkäsoittoa, eli Eden Alley vuonna 1988, Edge of Allegiance seuraavana vuonna, Big Shot in the Dark vuonna 1991 ja A Hundred Lovers vuonna 19959 sekä ep:n Looks Like Dark to Me vuonna 1993. Vuonna 1991 yhtyeen kokoonpanoa täydensivät Wally Ingram ja Courtney Audain. Yhtyeen hajottua vuonna 1995 sen jäsenet jatkoivat musiikin parissa omilla tahoillaan. Pat MacDonald muutti Barcelonaan ja levytti useita pitkäsoittoja saksalaiselle indieyhtiölle Ulftonelle. Kyseisistä albumeista ainoastaan ensimmäinen, Sleeps with his Guitar, julkaistiin myös Yhdysvalloissa. Barbara MacDonald on julkaissut kaksi pitkäsoittoa, Ready ja Undercover, joista jälkimmäinen sisältää akustisia covereita Timbuk3:n kappaleista. Lisäksi hän on työskennellyt itsenäiseen musiikkiin erikoistuneessa austinilaisessa levy-yhtiössä nimeltä Sparrow's Wheel sekä yhtyeessä Ghosts and Sparrows.

Maanantain mainio:Jethro Tullin harvinaistyylinen albumi

 Jethro Tull:Under Wraps

Seitsemäs syyskuuta 1984 ilmestynyt Under Wraps on Jethro Tullin 15. studioalbumi. Kyseisen pitkäsoiton kappaleiden keskeisenä teemana on yhtyeen johtohahmon Ian Andersonin viehtymys vakoilufiktioon. Diggareiden keskuudessa Under Wraps sai jossakin määrin ristiriitaisen vastaanoton ennen kaikkea runsaasti hyödynnettyjen syntetisaattoreidensa ja sähkörumpujensa vuoksi. Basisti Dave Peggin mielestä edelliseltä pitkäsoitolta Broadsword and the Beast ylijääneistä kappaleista olisi saatu työstetyksi Under Wrapsia laadukkaampi albumi. Sitä vastoin kitaristi Martin Barren mielestä kyseessä on eräs Jethro Tullin tuotannon laadukkaimmista albumeista. Brittilistalla Under Wraps saavutti sijan 18., mutta jäi Billboardilla sijalle 76. Singleformaatissa ilmestynyt Lap of Luxury saavutti sijan 30. Jethro Tullin tuotannossa Under Wraps on ensimmäinen pitkäsoitto sitten yhtyeen vuonna 1968 ilmestyneen esikoisalbumin This Was, jolla kappaleiden sävellystyöhön on osallistunut myös muita yhtyeen jäseniä Ian Andersonin lisäksi. Under Wrapsin tapauksessa erityisen merkittäväksi muodostui kosketinsoittaja Peter John-Vettesen osuus. Jethro Tullin tuotannosta kyseessä on ainoa albumi, jolla ei ole liverumpalia. Under Wrapsin tiimoilta tehdylle kiertueelle osallistuneesta Doanne Perrystä tuli sittemmin pysyvä jäsen yhtyeeseen. Under Wrapsin originaali vinyyliversio koostuu 11 kappaleesta. Kasettiversion bonusbiisejä ovat  Astronomy, Tundra, Automotive Engineering ja General Crossing. Niistä viimeksi mainitusta muodostui ensimmäinen Jethro Tullin kappale, jota ei koskaan julkaistu vinyyliformaatissa. Muut edellä mainitut bonuskappaleet pääsivät lisäksi mukaan Lap Of Luxuryn 12-tuumaisen singleversion bonusraidoiksi. Under Wrapsin laajennettu cd-versio sisältää kaikki edellä mainitut biisit sekä Lap of Luxuryn videoversion. Albumin tiimoilta yhtye teki ylöspanoltaan hienoisesti Thick as a Brickiä muistuttaneen kiertueen.

Sunnuntain extra:U2:n 90-luvun upea avaus

 U2:Achtung Baby

18. marraskuuta 1991 Islandin julkaisemana ilmestynyt ja Daniel Lanoisin sekä Brian Enon tuottama Achtung Baby on irlantilaisyhtye U2:n seitsemäs studioalbumi. Vuonna 1988 ilmestyneen ja osittain liveäänityksistä koostuneen tupla-albuminsa Rattle and Hum jälkeen U2 muutti tyyliään ja ryhtyi hyödyntämään musiikissaan elementtejä vaihtoehtorockista, teollisesta musiikista ja elektronisesta tanssimusiikista. Teemoiltaan Achtung Baby on tulkittavissa U2:n varhaisempaa tuotantoa tummäsävyisemmäksi albumiksi. Achtung Baby ja albumin tiimoilta toteutettu multimediaa hyödyntänyt ja intensiivinen Zoo TV Tour vaikuttivat osaltaan keskeisesti U2:n 90-lukuiseen kehitykseen ja julkiseen imagoon. Actung Babyn nauhoitukset alkoivat Berliinissä Hansa -studiossa lokakuussa 1990 ja ne saatettiin päätökseen Dublinissa vuoden 1991 aikana. Achtung Babystä muodostui eräs U2:n suosituimmista albmeista. Se nousi Billboardin albumilistan kärkeen ja ykkössijalle myös monissa muissa maissa. Singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistiin viisi kappaletta, muun muassa One, Mysterious Ways ja The Fly. 18 miljoonaa kappaletta myynyt albumi voitti vuonna 1993 parhaan rockesityksen Grammyn. Actung Baby on kohotettu kaikkien aikojen parhaiden albumien joukkoon ja vuosina 2011 ja 2021 pitkäsoitosta on julkaistu 20- ja 30-vuotisjuhlapainokset.

Lauantain pitkä:Omaleimainen saksalaisartisti

 24. tammikuuta 1944 syntynyt ja kuudes elokuuta 1983 edesmennyt Klaus Sperber, joka tunnetaan taiteilijanimellään Klaus Nomi, oli saksalainen kontratenori, joka tuli tunnetuksi laajasta äänialastaan ja tavanomaisesta erottuvasta lavapersoonastaan. 1970-luvun aikana Nomi vaikutti East Villagen taideskenessä. Hän tuli tunnetuksi teatterimaisista live-esiintymisistään, runsaasta meikistään ja tavanomaisesta poikkeavista kostyymeistaan. Nomin levytystuotanto sisälsi syntetisaattoreiden värittämiä versioita klassisesta oopperasta, mutta myös versioita 60-luvun hiteistä, kuten Chubby Checkerin The Twististä ja Lou Christien Lightning Strikesista. David Bowien esiintyessä vuonna 1979 Saturday Night Livessä Nomi oli yksi hänen taustavokalisteistaan. Bavariassa, Saksassa syntynyt Nomi muutti New Yorkiin vuonna 1972. East Villagen taideskeneen hän pääsi vuonna 1978 esiintyessään New Wave Vaudevillessa, missä Nomi tapasi yhdysvaltalaisen punkyhtye The Mupsin biisintekijän Kristian Hoffmanin. James Chance and The Contortionsin managerina toiminut Anya Phillips kehotti Hoffmania ja Nomia perustamaan yhtyeen. Hoffmanista tuli Nomille musiikillinen ohjaaja ja hän kasasi yhtyeen, johon kuuluivat Page Wood New Wave vaudevillea edustaneesta Come Onista ja Joe Katz, jonka yhtyeisiin lukeutuivat The Student Teachers, The Accidents sekä The Mups. Hoffman kirjoitti Nomin ohjelmistoon useita tunnetuksi muodostuneita popkappaleita, kuten  The Nomi Song, Total Eclipse, After The Fall sekä Simple Man, joka on Nomin toisen RCA:lle työstämän albumin nimikappale. Hoffman vaikutti osaltaan keskeisesti myös Nomin levytysten covervalintoihin. Klaus Nomi Band esiintyi säännöllisesti Manhattanin clubeissa, joihin lukeutuivat  Max's Kansas City, Danceteria, Hurrah ja The Mudd Club. Klaus Nomi Bandin lopetettua toimintansa Nomi jatkoi sooloartistina ja clubeissa esiintyessään hän kutsui usein mukaan muita solisteja, kuten  Joey Arias, Keith Haring, John Sex ja Kenny Scharf. Vuonna 1981 ilmestyneessä rockdokumentissa Urgh! The Music War Nomi esittää kappaleen Total Eclipse. Hänen esikois- ja samalla nimikkoalbuminsa ilmestyi samaisena vuonna ja toinen pitkäsoitto Simple Man marraskuussa 1982. Elämänsä viimeisinä kuukausina Nomin musiikilliseksi tyylisuunnaksi vaihtui ooppera. Hän oli eräs ensimmäisistä AIDS:iin menehtyneistä henkilöistä. Vuonna 2007 Page Woodin ja George Elliottin viimeistelemänä julkaistiin Nomin kotidemoja nimellä Za Bakdaz. Edesmenonsa jälkeen Nomi on saavuttanut kulttisuosiota etenkin New Yorkissa ja Ranskassa. Vuonna 2004 ilmestyi Andrew Hornin ohjaama dokumenttielokuva The Nomi Song. Vuonna 2001 saksalainen popduo Rosenholtz levytti Marc Almondin kanssa coverin Nomin Total Eclipse-kappaleesta.

Perjantain pohjat:McCoysin ja Winterin veljesten basisti

 22. maaliskuuta 1948 syntynyt ja viides elokuuta 1993 edesmennyt Randy Jo Hobbs oli Winchesteristä, Indianasta kotoisin ollut muusikko. Hän vaikutti The McCoys-yhtyeen basistina vuosien 1965 ja 1969 välisenä aikana ja veljesten Edgar ja Johnny Winter yhtyeissä vuosien 1970 ja 1976 välillä. Lisäksi Hobbsia kuultiin Jimi Hendrixin basistina joissakin vuonna 1968 työstetyissä nauhoituksissa. Niistä epävirallisia julkaisuja edustavat vuosina 1980 ja 1998 ilmestyneet Woke Up This Morning and Found Myself Dead ja New York Sessions sekä virallisesti julkaistulla ja vuonna 1994 ilmestyneellä albumilla Bleeding Heart. Sen kappaleista Hendrixin omaa tuotantoa edustaa ainoastaan Red House. Nimikappale on Elmore Jamesin originaali ja lisäksi albumilla versioituvat mm. Creamin Sunshine of Your Love, niin ikään samaisen supertrion levyttämä Blind Joe Reynoldsin Outside Woman Blues ja jopa Beatlesin Tomorrow Never Knows. Hobbs oli mukana Montrosen myöhemmin kasatussa kokoonpanossa ja vuonna 1976 ilmestyneellä albumilla Jump on It. Samana vuonna Hobbs soitti Rick Derringerin albumilla Dick Glass Derringerin kanssa. Hän menehtyi Datonissa, Ohiossa elokuun viidentenä 1993 komplikaatioihin ollessaan 45-vuotias. Hobbs on haudattu kotikaupunkiinsa Union Cityyn, Indianaan.

Torstain terävä:Iron Maidenin vuoden 1988 jälkimmäinen singlehitti

The Evil That Men Do on Adrian Smithin, Bruce Dickinsonin ja Steve Harrisin käsialaa oleva kappale, joka julkaistiin toisena singlenä Iron Maidenin vuonna 1988 ilmestyneeltä albumilta Seventh Son of the Seventh Son. Kaikkiaan kyseessä on yhtyeen diskografian 17. single. The Evil That Men Do debytoi Britanniassa kuudentena ja kohosi pian yhtä sijaa korkeammalle. The Evil That Men Do-singlen b-puolen kappaleita edustavat uudelleen nauhoitetut versiot biiseistä Prowler ja Charlot the Harlot, jotka kumpikin ilmestyivät alun perin Iron Maidenin vuonna 1980 julkaistulla ja nimeä kantavalla esikoisalbumilla. Nimensä The Evil That Men Do on ottanut Marcus Antoniuksen puheesta roomalaisille William Shakespearen historiallisesta näytelmästä ja tragedista Julius Caesar. The Evil That Men Dossa kitarasoolosta vastaa Adrian Smith. Prowlerin vuonna 1988 nauhoitetussa versiossa kitarasoolon soittaa Dave Murray ja Charlotte the Harlotin uusioversiossa ensimmäisestä kitarasoolosta vastaa Murray ja jälkimmäisestä Smith. The Evil That Men Dosta työstetty musiikkivideo on kuvattu Inglewoodissa The Forumilla Seventh Tour of the Seventh Tourilla vuoden 1988 aikana.

Keskiviikon klassikko:Metallican huippusuosittu nimikkoalbumi

 Metallica:The Black Album

12. elokuuta 1991 Elektra Recordsin julkaisemana ilmestynyt Metallica, joka tunnetaan yleisesti myös nimellä The Black Album, on yhdysvaltalaisen heavy metal-yhtyeen Metallican viides studioalbumi. Mainitun pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat kahdeksan kuukauden aikana One on One-studioilla Los Angelesissa uuden tuottajan Bob Rockin kanssa. Albumi tuli merkitsemään muutosta Metallican tyylissä trash metallista hitaampaan, raskaampaan ja määritellympään soundiin. Metallica promosi nimikkoalbumiaan sarjalla kiertueita. Singleformaatissa albumilta ilmestyivät kappaleet Enter Sandman, The Unforgiven, Nothing Else Matters, Wherever I May Roam sekä Sad But True, jotka kaikki lukeutuvat Metallican tuotannon parhaiten tunnettuihin. Don't Tread on Me julkaistiin radiopromona, mutta se ei saanut kaupallista julkaisua singlenä. Metallican nimikkoalbumi saavutti myönteisiä arvioita ja debytoi listakärjessä kymmenessä maassa. Billboardin listalla albumi pysytteli ykkösenä kuukauden ajan. Samalla siitä muodostui Metallican ensimmäinen listakärkeen kohonnut albumi. Yhdysvalloissa Metallica saavutti 16-kertaisesti platinaa jo vuoteen 2012 mennessä. Metallica soitti nimikkoalbuminsa kokonaisuudessaan vuoden 2012 Euroopan-kiertueellaan. Rolling Stonen vuonna 2020 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Metallica saavutti sijan 235. Joulukuussa 2019 yhtyeen nimikkoalbumista tuli neljäs albumijulkaisu, joka oli pysytellyt Billboardin listalla 550 viikon ajan. Rockgenressä enemmän listaviikkoja on saavuttanut ainoastaan Pink Floydin vuonna 1973 ilmestynyt progeklassikko The Dark Side of the Moon.