Kolmas toukokuuta 1950 syntynyt Mary Hopkin, jonka nimeksi on joissakin levytyksissä mainittu Mary Visconti hänen mentyään naimisiin Tony Viscontin kanssa, on walesilainen solisti, joka tunnetaan etenkin vuoden 1968 ykköshitistään Those Were the Days. Hopkin on eräs ensimmäisistä Beatlesin Apple-levy-yhtiölle kiinnitetyistä artisteista. Pontardawessa, Glamorganissa syntynyt Hopkin otti lapsena viikoittain laulutunteja ja musiikkiuransa hän aloitti folksolistina yhtyeessä The Selby Set and Mary. Paikallinen levy-yhtiö Cambrian julkaisi Hopkinilta walesinkielisiä kappaleita sisältäneen ep:n ennen kuin hän solmi levytyssopimuksen Applen kanssa. Twiggy oli todentanut Hopkinin esiintymisen ITV:n kykykilpailussa Opportunity Knocks ja suositellut tätä Paul McCartneylle. McCartneyn tuottama Hopkinin esikoissingle Those Were the Days ilmestyi 30. elokuuta 1968. Se nousi Britanniassa listakärkeen ja oli Billboardin listalla kolmen viikon ajan toisena. Siellä Those Were the Daysin nousun kärkisijalle esti ainoastaan Beatlesin Hey Jude. Those Were the Daysiä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa puolitoista miljoonaa kappaletta. Single vastaanotti kultalevyn ja maailmanlaajuisesti sitä on myyty kahdeksan miljoonaa kappaletta. Toinen lokakuuta 1968 Hopkin esiintyi Lontoon St Paul's Cathedralessa Pop Experiencessä, missä hänen repertuaariinsa lukeutuivat kappaleet Morning of My Life, Turn Turn Turn ja Plaisir d'amour. Hopkin lauloi Stanley Bakerin elokuvien Where's Jack ja Kidnapped tunnuskappaleet. McCartneyn tuottama Mary Hopkinin esikoisalbumi Post Card ilmestyi 21. helmikuuta 1969. Se sisältää muun muassa kolme coveria albumin muusikoihin lukeutuvalta Donovanilta ja George Martinilta sekä Harry Nilssonilta yhden kummaltakin. Post Card on Mary Hopkinin albumeista ainoa brittilistalle noussut pitkäsoitto, mutta se saavutti parhaimmillaan kolmannen sijan. Billboardin listalla albumin sijoitus oli 28. Hopkinin seuraava single, McCartneyn kirjoittama, mutta Lennon-McCartneyn nimiin laitettu Goodbye ilmestyi 26. maaliskuuta 1969. Se nousi brittilistalla kakkoseksi, Yhdysvalloissa sijalle 13. ja oli Kanadassa kahta sijaa alempana. Hopkinin kolmas single Temma Harbour oli uudelleen sovitus Philamore Lincolnin originaalituotantoa edustavasta kappaleesta. 16. tammikuuta 1970 julkaistu single nousi Britanniassa kuudenneksi, Yhdysvalloissa Easy Listening-listalla neljänneksi ja Billboardilla sijalle 39. sekä Kanadassa sijalle 42. Donovanin ja Billy Prestonin tavoin Hopkin oli yksi taustavokalisteista Radna Krishna Templen vuonna 1970 ilmestyneellä hittisinglellä Govinda, jonka George Harrison tuotti Apple Recordsille. Maaliskuussa 1970 Hopkin edusti Britanniaa Euroviisuissa kakkossijan tavoittaneella kappaleella Knock, Knock Who's There? Hopkin oli kilpailujen ennakkosuosikki, mutta hävisi irlantilaissolisti Danan kappaleelle All Kinds of Everything. Mickie Mostin tuottama Knock, Knock Who's There? julkaistiin 23. maaliskuuta 1970 ja se nousi brittilistalla kakkossijalle. Lokakuussa 1970 ilmestynyt Think About the Children saavutti brittilistalla sijan 19. ja oli samalla Hopkinin viimeinen suuri hitti. Hän ei ollut pitänyt Mostin tuottamasta tuotannosta ja tahtoi Euroviisujen jälkeen tehdä paluun folkjuurilleen. Heinäkuussa 1971 sijan 46. tavoittanut Let My Name Be Sorrow oli Hopkinin viimeinen brittilistalle noussut single. Tuottajana oli tällä kertaa Tony Visconti, jonka Hopkin oli tavannut aikaisemmin Sparrow-kappaleen walesinkielisen nauhoituksen tiimoilta. Tammikuussa 1972 Let My Name Be Sorrow menestyi myös Puolassa. Apple Records julkaisi Hopkinin toisen albumin Earth Song/Ocean Song lokakuun ensimmäisenä 1971. Albumin nimikappaleet olivat Liz Thorsenin käsialaa. Lisäksi pitkäsoitto sisälsi coverit Cat Stevensiltä, Gallagher and Lyleltä sekä Ralph McTelliltä. Hopkin koki Tony Viscontin tuottaman albumin olevan juuri sellainen, jonka hän oli aina halunnut tehdä ja niinpä hän jättikin Apple Recordsin maaliskuussa 1972 ja siirtyi väliaikaisesti syrjään musiikkibisneksestä. Vuoden 1972 loppupuolella ilmestyi kokoelma-albumi Those Were the Days. Se sisälsi kaikki Hopkinin hitit, mutta jäi vaille listasijoitusta. Knock, Knock Who's There? julkaistiin viimein singleformaatissa myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Ensiksi mainitun Easy Listening -listalla mainittu kappale saavutti yhdennentoista sijan ja siitä muodostui Hopkinin viimeinen listahitti Yhdysvaloissa. BBC1:llä Hopkinilla oli Eric Merrimanin luoma oma tv-ohjelmansa Mary Hopkin in the Land of... Se koostui kuudesta puolen tunnin jaksosta, joista jokaisessa Hopkin toi esiin eri aspektin tarinankerrontaan musiikin ja tanssin kautta. Ohjelmat lähetettiin vuonna 1970 ja uusittiin seuraavana vuonna. Kesäkuussa 1972 Bell Records julkaisi singlen Summertime Summertime nimellä Hobby Horse. Kyseessä oli cover The Jamiesin vuoden 1958 originaalituotantoa edustavasta kappaleesta. Vuonna 1972 Regal Zonophone Records julkaisi Hopkinilta yhteistyötä Viscontin kanssa edustaneen joulusinglen Mary Had a Baby. 29. heinäkuuta 1971 BBC1 esitti Hopkinin tv-shown Sing Hi, Sing Lo. Vaikka Hopkin julkaisi omissa nimissään levytyksiä seuraavan kerran vasta vuonna 1976, hän oli taustavokalistina useilla Viscontin tuottamilla albumeilla, joista tunnetuin lienee David Bowien Low. Vuonna 1976 Hopkin levytti omissa nimissään Edith Piafin Hymne de l'amourin nimellä If You Love Me (Really Love Me), ja kyseinen versio saavutti brittilistalla sijan 32. Kyseisen singlen ja sitä seuranneen Wrap Me in Your Armsin julkaisijana oli Viscontin levy-yhtiö Good Earth Records. Hopkinin oma levy-yhtiö Mary Hopkin Music on sittemmin julkaissut useita hänen noihin aikoihin levyttämiään ja albumille kaavailemiaan kappaleita. Steeleye Spann-yhtyeen Bob Johnson ja Pete Knight valitsivat Hopkinin esittämään prinsessa Lirazelia konseptialbumillaan The King of Elfland's Daughter. Cambridgen folkfestivaaleilla Hopkin esiintyi Bert Janshin kanssa. 1970-luvun lopussa Decca julkaisi kokoelma-albumin The Welsch World of Mary Hopkin. Hopkinin 80-luku alkoi onnistuneesti hänen esittäessään Neitsyt Mariaa Rock Nativityssa, Hexagon Theatressa Readingissä, Berkshiressa. The Springfields-yhtyeessä sekä tuottajana vaikuttanut Mike Hurst pyysi Hopkinia seuraavaksi uuteen yhtyeeseen Sundance, jonka hän oli perustanut ELO:n Mike De Albuquerquen kanssa. Ainoan singlensä What's Love tiimoilta Sundance konsertoi Britanniassa Dr. Hookin kanssa, mutta Hopkin jätti yhtyeen pian tyytymättömänä keikkoihin. What's Love menestyi Etelä-Afrikassa, missä single tavoitti kymmenennen sijan huhtikuussa 1982. Angel Air- yhtiön kautta Hurst julkaisi vuonna 2002 Sundancen edellä mainitun aikakauden levytyksiä. Hopkinin ja Viscontin avioero ajoittui vuoteen 1981. Seuraavana vuonna Hopkinia kuultiin vokalistina kappaleessa Rachael's Song Vangeliksen soundtrack-albumilla Blade Runner. Vuoden 1984 aikoihin Peter Skellern pyysi Hopkinia liittymään hänen ja Julian Lloyd Webberin yhtyeeseen Oasis WEA julkaisi yhtyeen nimikko- ja samalla ainoan albumin sekä kaksi singleä. Brittilistalla Oasiksen nimikkoalbumin paras sijoitus oli 23. ja listaviikkoja kertyi 14. Yhtye lopetti toimintansa pian Hopkinin sairastumisen jälkeen. 80-luvun aikana Hopkin esiintyi useissa hyväntekeväisyyskonserteissa, kuten London Palladiumissa Ralph McTellin kanssa. Vuonna 1988 Hopkin oli mukana George Martinin tuotannossa Dylan Thomasin radiodraamasta Under Milk Wood. Siinä hän esitti Rosie Probertia ja duetoi kappaleen Love Duet Captain Catiä esittäneen Freddie Jonesin kanssa. Levytys kuvattiin ja se pääsi mukaan brittiläisen tv-sarjan The South Bank Show erikoisjaksoon, jossa Hopkin ja Jones nähdään harjoittelemassa ja nauhoittamassa Love Duetia. Vuonna 1992 näytelmä esitettiin uudestaan tribuuttina Jonesille prinssi Charlesin läsnäollessa The Prince's Trust hyväntekeväisyysjärjestölle. Vuonna 1989 Trax julkaisi Hopkinilta kevyttä klassista musiikkia edustaneita kappaleita sisältävän albumin Spirit. Singlenä siltä julkaistiin Ave Maria ja albumin tuotannosta vastasi Gallagher and Lylen Benny Gallagher, joka oli työstänyt kappaleita Hopkinille tämän ollessa Apple Recordsin artisti. Alkuvuodesta 1990 Hopkin esiintyi The Chieftains-yhtyeen kanssa London Palladiumissa hyväntekeväisyyskonsertissa. Hän oli mukana Julian Colbeckin albumilla Back to Bach. Kitaristi Brian Willoughbyn ja The Strawbsin Dave Cousinsin kanssa Hopkin oli mukana kaksikon albumilla The Bridge sekä RAM Pietschin julkaisemalla tribuuttialbumilla The Beatlesille. Vuonna 1996 walesilainen yhtiö Sain osti oikeudet Hopkinin kaikkiin walesinkielisiin levytyksiin ja julkaisi ne cd-formaatissa nimellä Y Caneuon Cynnar/The Early Recordings. Mainitulta albumijulkaisulta oli poistettu Decca-levytyksiltä löydetyt rumpujen päälleikkäisäänitykset. Vuonna 1999 Hopkin teki The Chieftainsin kanssa kiertueen Britanniassa ja myöhemmin konsertteja Benny Gallagherin ja Jim Diamondin kanssa Skotlannissa. HTV (1998), BBC Television (1998) and S4C (2000)työstivät kukin Hopkinista oman tv-dokumenttinsa. Hopkin vieraili The Crockettsin albumilla The Great Brain Robbery, esitti teemakappaleen Billy Connollyn BBC tv-sarjassa World Tour of England, Ireland and Wales ja nauhoitti Those Were The Daysistä uuden version, jossa kuultiin lisäksi Robbie Williamsin rap-osuudet. Syyskuussa 2005 Mary Hopkin Music julkaisi retrospektiivisen albumin Live at the Royal Festival Hall 1972, jota seurasi joulukuussa 2006 ainoastaan downloadina ilmestynyt joulukappale Snowed Under. 57-vuotispäivänsä kunniaksi Hopkin julkaisi albumin Valentine, joka sisälsi 12 aikaisemmin julkaisematonta ja vuosien 1972 ja 1980 välillä nauhoitettua kappaletta, joista kolme edusti Hopkinin omaa sävellystuotantoa. Vuonna 2008 ilmestynyt albumi Recollections sisälsi 11 vuosien 1970 ja 1986 välillä nauhoitettua kappaletta. Lisäksi julkaistiin kolmesta joulukappaleesta koostunut cd, jonka tuotannosta kaksi biisiä edusti vuosikertaa 1972 ja tuorein, eli Snowed Under oli ollut aikaisemmin saatavilla ainoastaan downloadina. Toukokuussa 2009 ilmestynyt viimeinen arkistocd Now and Then kokoaa yhteen 14 vuosien 1970 ja 1988 välillä nauhoitettua kappaletta. Hopkinin tyttären Jessica Lee Morganin esikoisalbumilla I Am Not Hopkinia kuullaan solistina useilla raidoilla. Lokakuussa 2010 ilmestyi Hopkinin ja hänen poikansa Morgan Viscontin yhteinen albumi You Look Familiar, jolla melodiat, lyriikat ja lauluosuudet ovat Hopkinin ja instrumentaatio sekä sovitukset Morganin. Vuonna 2013 ilmestynyt albumi Painting My Numbers koostuu kymmenestä kappaleesta, joista yksi edustaa sävellyksellistä yhteistyötä Brian Willoughbyn ja yksi Benny Gallagherin kanssa. Jouluksi 2014 Hopkin levytti poikansa ja tyttärensä kanssa traditionaalisen joululaulun Iesu Faban. 30. elokuuta 2018 Those Were the Daysin originaalista julkaisusta oli kulunut 50 vuotta, minkä kunniaksi Hopkin julkaisi kappaleesta uuden akustisen tulkintansa. Ep:llä oli lisäksi mukana kappaleen liveversio Royal Albert Hallista vuodelta 1972 sekä vuoden 1977 Tony Viscontin tuottamat versiot Those Were the Daysistä ja Goodbyesta. Kolmas toukokuuta 2023 Hopkinin 73-vuotispäivänä hän julkaisi tyttärensä kanssa työstämänsä albumin Two Hearts, joka oman tuotannon lisäksi sisältää coverit Banglesin Eternal Flamesta sekä Dire Straitsin Why Worrysta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti