Joulukuussa 1967 ilmestynyt Paradise Lost on brittiläisen The Herd- yhtyeen single, jonka kirjoitustyöstä vastasivat Ken Howard ja Alan Blaikley. The Herdin singlejulkaisujen osalta mainittu kappale oli yhtyeen esikoishitin From the Underwold seuraaja. Toisin kuin edeltäjänsä, Paradise Lost ei sijoittunut Britannian singlelistalla top teniin, mutta tavoitti sentään viidennentoista sijan. Myöhemmin Paradise Lost päätyi myös The Herdin ainoaksi jääneen albumin nimikappaleeksi. New Musical Expressin Derek Johnsonin mukaan kappaleen lyriikka kerrotaan nuoruutensa viattomuuden menettäneen nuorukaisen näkökulmasta. Peter Framptonin laulamia säkeistöjä myötäilee From the Underwoldia muistuttava sovitus, jonka instrumentaatioon kuuluvat muun muassa trumpetti ja jouset. Niiden väliin on sijoitettu kaksi tyylillisesti David Rosen vuoden 1958 sävellystä The Stripper muistuttavaa jazzosiota. Ne luovat musiikillisen kontrastin ja kuvastavat eroa kertojan ajatusten ja ympäristön välillä. Fontana julkaisi Paradise Lostin b-puolellaan Come On-Believe Me joulukuun ensimmäisenä 1967. Singlen julkaisua seurasi The Herdin viiden konsertin minikiertue Skotlannissa. The Herd promosi singleään konsertoimalla Crackerjackissa 12. joulukuuta ja Deetimessa 23. joulukuuta. Paradise Los saavutti kaikkiaan yhdeksän listaviikkoa. Silti kappale saavutti The Herdin kolmesta singlebiisistä suhteellisesti vähiten suosiota. Paradise Lostin julkaisua seuranneella viikolla New Musical Expressin lukijat äänestivät The Herdin kuudenneksi parhaaksi uudeksi yhtyeeksi Bee Geesin, Trafficin, The Tremeloesin, Procol Harumin ja The Jimi Hendrix Experiencen jälkeen. Paradise Lost saavutti myönteisiä arvioita etenkin New Musical Expressissä ja Record Mirrorissa. Ensiksi mainittu kehui Peter Framptonin hyökkäävää tyyliä ja kappaleen ilmaisuvoimaista ja haikeaa lyriikkaa. Melody Makerin Chris Welchin mukaan kyseessä oli edistyksellistä popkirjoittamista edustava kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti